Kiitoksen paikka!

Olen huomannut, että meillä ihmisillä on tapana antaa kovin helposti negatiivista palautetta. Positiivista palautetta annamme harvoin, sillä ajattelemme, että asioiden pitäisi tulla hoidetuksi ilman kehujakin. Tämä johtunee paljon somesta. Olen itse melko negatiivinen ihminen, ja yleensä löydän helpommin ne huonot kuin hyvät asiat. Olen yrittänyt parantaa tapani – aina toki en siinä onnistu.

On tullut positiivisen palautteen ja suuren kiitoksen aika. En harrasta somea, joten en käytä sitä kanavaa tämän palautteen antamiseen. Toimittakoon tämä perinteinen lehtikirjoitus sen virkaa.
Isäni Pentti sairasti pitkään ja kävi läpi kovan taistelun. Valitettavasti hän hävisi tämän taistelun syyskuun puolessa välissä. Pentti siirrettiin kaksi vuotta sitten Meilahden sairaalasta Loviisan kotisairaalan ja sairaalaosaston hoidon piiriin. Allekirjoittanutta silloin vähän pelotti ja arvelutti tämä siirto, sillä kaupungilla sitä kuulee usein pelkästään niitä huonoja tarinoita.

Tuon kahden vuoden ja varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut, että pelkoni olivat aivan turhia. Saimme aina ammattitaitoista apua kotisairaalan hoitajilta kotiin kellonajasta piittaamatta. Meidän ”poikien” kysymyksiin ja ihmettelyihin jaksettiin aina vastata kärsivällisesti – oli meillä sitten suuria tai pieniä murheita. Viimeiset kolme kuukautta isäni oli osastolla hoidossa. Tuona aikana sama ystävällinen ja rauhallinen hoito sekä mahdollisuus keskusteluun jatkuivat. On älyttömän hienoa ja arvokasta, että jaksatte kaiken kiireen keskellä aina pysähtyä ja olla kärsivällisiä.

Kaikki te, jotka autoitte ja hoiditte Penttiä, olette ansainneet todella ison kiitoksen sekä kaikki mahdolliset ylistyssanat. En voi koskaan kiittää teitä tarpeeksi. Kiitos!

Tommi Koskiranta, Loviisa