Kierrätysoptio yhä olemassa

Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimalaitosten käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta vastaava Posiva Oy ilmoitti viime viikolla ryhtyvänsä toteuttamaan ydinpolttoaineen kapselointilaitosta Eurajoen Olkiluotoon. Noin 500 miljoonaa euroa maksavan laitoksen arvioidaan tuovan viiden vuoden ajan työtä Satakunnan alueelle noin 2500 henkilötyövuoden verran.

Loviisan ydinvoimalan alkuaikoina käytetty ydinpolttoaine kuljetettiin noin 20 vuoden ajan Loviisasta rautateitse silloiseen Neuvostoliittoon, Tšeljabinskin alueella sijaitsevalle Majakin jälleenkäsittelylaitokselle. Vuonna 1994 voimaan tullut ydinenergialaki kielsi Suomelta käytetyn ydinpolttoaineen viennin ja tuonnin, josta alkaen käytettyä ydinpolttoainetta on kerätty Hästholmenissa sijaitsevaan välivarastoon.

Tulevaisuudessa myös Loviisan ydinvoimalan käytetty ydinpolttoaine on määrä aikanaan kuljettaa Hästholmenista loppusijoituslaitokseen ja sen osana toimivaan kapselointilaitokseen, jossa käytetyt polttoaine-elementit pakataan teräs-kuparikapseleihin ja loppusijoitetaan noin 400 metrin syvyyteen Olkiluodon peruskallioon.
Ydinpolttoaineen loppusijoitus on tarkoitus aloittaa 2020 -luvulla. Posivan tämän hetken suunnitelmien mukaan tilat saataisiin suljettua vasta sadan vuoden kuluttua, 2120 -luvulla. Posivan mukaan loppusijoittamisen aikatauluun vaikuttaa eniten polttoaineen pitkä jäähdytysaika. Olkiluoto 1 ja 2 sekä Loviisa 1 ja 2 -laitoksilla käytössä olevan polttoaineen pitää jäähtyä välivarastoissa noin 40 vuotta ennen kuin se voidaan loppusijoittaa. Olkiluoto 3:n polttoainetta pitää jäähdyttää noin 60 vuotta ennen loppusijoittamista.

Suomen tapa hoitaa voimaloidensa ydinjätehuolto poikkea merkittävästi muiden ydinvoimavaltioiden vastaavista. Suomessa ydinvoimayhtiöt keräävät myymänsä ydinsähkön hinnassa rahaa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnoimaan Valtion ydinjätehuoltorahastoon. Vuoden 2018 lopulla rahastoon oli kertynyt yhteensä 2,65 miljardia euroa, jonka turvin ydinvoimaloiden ydinjätehuolto voitaisiin pääosin hoitaa, vaikka yhtiöt menisivät konkurssiin. Useimmissa muissa ydinvoimamaissa vastaavanlaista rahastoa ei ole, vaan voimayhtiöiden odotetaan maksavan jätehuoltokustannukset aikanaan tulevaisuudessa muilla rahoitusjärjestelyillä.

Muista maista poiketen Suomi ei ole jättämässä ydinjätehuoltojärjestelmänsä rakentamista eikä rahoittamista tulevien sukupolvien hoidettavaksi. Olkiluotoon rakennettu kallioluolasto sekä puolen miljardin hintainen kapselointilaitos ovat kouriintuntuvia todisteita siitä, että loppusijoitus maksetaan ja on määrä toteuttaa pääosin nykyisten, ydinvoimasta hyötyvien sukupolvien aikana.

”Muista maista poiketen Suomi ei ole jättämässä ydinjätehuoltojärjestelmänsä rakentamista eikä rahoittamista tulevien sukupolvien hoidettavaksi.”

Aikaperspektiivit ovat kuitenkin pitkiä. Ydinenergialaissa sekä Posivan loppusijoitussuunnitelmissa on yksi merkittävä varauma. Molemmissa todetaan, että käytetty ydinpolttoaine loppusijoitetaan kallioperään, ei ”pysyvästi”, vaan ”pysyväksi tarkoitetulla tavalla”. Sanamuodon taustalla on optio käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelystä ja kierrätyksestä, jollaista on tehty muun muassa Ranskassa, Venäjällä, Iso-Britanniassa ja Japanissa. Jälleenkäsittelyn tuloksena noin 96-97 prosenttia käytetystä polttoaineesta voidaan kierrättää. Vaikka Posiva tähtää edelleen vakaasti kohti loppusijoitusta kallioperään, on kierrätysoptio periaatteessa vielä olemassa.
Loviisan Sanomien haastattelussa vuonna 2008 STUK:n silloinen pääjohtaja Jukka Laaksonen arvioi, että loppusijoittamisen sijaan Suomessa käytetty polttoaine kierrätetään jälleenkäsittelylaitoksella. Nähtäväksi jää.

Nykyisillä uraanin hinnoilla kierrätys ei ole taloudellisesti kannattavaa, mutta tulevina vuosikymmeninä, jos ydinvoiman käyttö lisääntyy merkittävästi esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä, saattaa Loviisan ja Olkiluodon polttoaineen kierrättäminen tulla järkevimmäksi ratkaisuksi. Kierrätysoptio onkin syytä pitää olemassa mahdollisimman pitkään. Siinäkin tapauksessa Olkiluodon kapselointi- ja loppusijoituslaitosta tarvittaisiin polttoaineen jälleenkäsittelyssä syntyvien korkea-aktiivisten jätteiden käsittelyä ja loppusijoitusta varten.