Kieli elää kun sitä käyttää

Uhkaako englanti kotimaisten kielten asemaa?

Suomen kielen lautakunta otti viikko sitten voimakkaasti kantaa kansalliskieltemme asemaan. Lautakunta katsoo, että kansalliskieliimme kohdistuu vakava uhka. Lautakunta patistaa valtiovaltaa laatimaan kokonaisvaltaisen kansallisen kielipoliittisen ohjelman.

Kotimaisten kielten keskus suositteli jo pian kymmenen vuotta sitten, että valtio asettaa työryhmän laatimaan kielipoliittista ohjelmaa. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Lautakunta katsoo, että kansalliskielten käyttöala on kaventunut ja yleiskielen hallinta heikentynyt. Lisäksi sen mielestä pitäisi ottaa kantaa suomalaisen kieliyhteisön jäseneksi pääsyn kynnykseen sekä vähemmistökielten ja maahan tulleiden oman äidinkielen opetukseen.

Kannanotto sai aikaan vilkkaan keskustelun. Pohdiskelua puolesta ja vastaan on saanut aikaan erityisesti englannin käytön lisääntyminen arjessa. Lautakunnan mielestä englannin käyttö tieteen ja tekniikan kielenä luo epätasa-arvoa ja kaventaa kansalliskielten käyttöalaa. Erityisesti sähköisen viestinnän maailmassa englannin asema vahvistuu molempien kotimaisten kielten kustannuksella.

Ollako siis huolissaan vai ei?

Englanti, tai mikä tahansa lingua franca, käytössä oleva kommunikaation pääkieli, ei ole suinkaan ensimmäinen, jonka avulla äidinkieli on ylitetty. Ennen englannin valta-asemaa Suomen kouluissa suosittiin saksaa, tekniikan kieltä. Ranska oli monessa maassa eliitin kieli. Sitä puhuttiin niin Ruotsin kuin Venäjän hoveissa.

Suomen kielen isä Mikael Agricola lähti aikoinaan Pernajasta opintielle Viipuriin. Koulu- ja yliopistomaailman kieli oli silloin latina.

Käytämme äidinkieltämme nykyisin todennäköisesti enemmän ja monipuolisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Luemme kirjoja ja lehtiä, surffaamme netissä, katsomme vieraskielisiä tv-ohjelmia suomeksi tai ruotsiksi tekstitettyinä.

Myös suomi sisältää paljon lainasanoja tuhansien vuosienkin takaa. Suomen kielessä on esimerkiksi yli 130 vanhaa balttilainaa, vanhoja germaanisia lainasanoja on käytössä puolestaan viitisensataa.

Tuoreimmat lainat ovat peräisin venäjästä ja ruotsista. Ajankohtainen lainasana kaamos on puolestaan peräisin saamen kielestä.

Vierasperäiset sanat ovat usein päätyneet myös slangiin. Moni lähtee yhä Stadiin ja ajelee siellä sporalla.
Lautakunnan huoli kiteytyy toisaalta kielen käyttöön arjessa, toisaalta tieteessä. Onko äidinkielen koe ylioppilaskirjoituksissa jatkossa lainkaan välttämätön?

Elinvoimaisen kielen tunnusmerkkejä on, että se ei ole elävässä käytössä ainoastaan ”kyökkikielenä”. Maailman muuttumisen on heijastuttava kieleen, sillä vain siten kieli pysyy toimivana kommunikaation välineenä.

Kielen luonteeseen kuuluu myös muutos. Kieli imee uusia vaikutteita kuin sieni. Kun surffaamme netissä, suuri enemmistö tietää, mitä sanapari tarkoittaa. Vieraskieliset lainat sopeutuvat osaksi kieltä, kunhan suurin osa ihmisistä tietää, mitä sillä tarkoitetaan. Tuskin pakottamallakaan kukaan ilmaisisi samaa asiaa maailmanlaajuisessa verkossa lainelautailuksi.

Uhkaako kotimaisia kieliä, jos ravintolassa lausahtaa ”One beer, please”? Tuskinpa.

Kieli ei ole kuitenkaan pelkkiä sanoja. On tapana sanoa, että huono englanti on maailman puhutuin kieli. Käyttöenglannin omaksuminen käy usein helposti, mutta vaikeuskerroin kasvaa, mitä pidemmälle kielessä etenee.

Pikemminkin pitäisi olla huolissaan siitä, että kielen ymmärrys on pinnallistumassa, oli kyseessä sitten äidinkieli tai vieras kieli. Jokainen kieli sisältää aimo annoksen kulttuuria. Mitä tarkoittaa ja mistä tulee sanonta Pandoran lippaan avaamisesta? Tai huudahdus ”valtakunta hevosesta”?

Tuskin englanti on mikään Troijan hevonen, joka vaivihkaa nujertaa kansalliskielet. Sen sijaan on syytä muistaa, että yleiskielet vaihtuvat. Englanti on tuskin laajassa käytössä ikuisuuksia, kuten eivät olleet sen edeltäjätkään. Siksi kannattaa panostaa muihinkin kieliin.

Parasta lääkettä kielen elävänä säilymiseen on käyttää sitä. Vaikkapa lukemalla tätä lehteä.