Kaupungistakin löytää villivihanneksia

Salaattiin. Runo Kuu keräsi osmankäämejä Gaius-poikansa kanssa villivihanneskurssilla. Runo on julkaissut kirjan Pieni Rohdosaapinen. Kuva Marita Itävuori
Syötävän mielenkiintoisella retkellä paahteisena sunnuntaina ei etukäteen tiennyt, mitä kaupunkiluonnosta löytyy. Villivihanneskävelyn jälkeen rikkaruohoja katsoi uusin silmin.

LOVIISA Tutkimusretkelle kaupunkiluontoon lähti 23 uteliaan joukko. Retkikuntaa johti luonto- ja eräopas Joel Rosenberg. Apuoppaana toimi Gunilla Törnblom. Liikkeelle lähdettiin Villa Aaltosen pihasta.

Toukokuu on ollut sen verran poikkeuksellinen, että yleensä viikkoja myöhemmin kukkivat kasvit ovat jo täydessä kukassa. Myös se, että sadetta ei ole tullut moneen viikkoon, on tehnyt tehtävänsä: isolehtisetkin kasvit ovat menettäneet mehevyytensä.
– Nyt tilanne on sama kuin viime juhannuksena. Esimerkiksi osmankäämi on nyt parhaimmillaan, Rosenberg kertoi.

Hän jaotteli villivihannekset niiden käytön mukaan useampaan ryhmään: ruokana käytettäviin, kuten maitohorsma ja voikukka, mausteyrtteihin, lääkeyrtteihin ja nk. hätämuoniin. Niistä tutuin lienee pettuleipä, eli leipä, johon on lisätty ”puolet petäjäistä”, puiden sisäkuorta. Myös jäkälää on käytetty hätämuonana.Tietämys luonnon antimista saattaa osoittautua jopa elintärkeäksi, mikäli eksyy vaikkapa erämaavaelluksella.

Retkellä tuli selväksi, että Suomen luonnosta löytyy kaikenlaista hyödynnettävää. Ihan silkasta innostuksesta tienpientareilta ja puutarhoista ei rikkaruohoiksi luokiteltavia kasveja ole kuitenkaan syytä pataan pistää. Vaikkapa koiranputken voi sekoittaa yhteen Suomen myrkyllisimpään kasviin, myrkkykeisoon, tai myrkkykatkoon.
Koiranputkea sen sijaan voi käyttää vaikkapa peston tai smoothien raaka-aineena.
– Villivihannesten käyttö kannattaa aloittaa pieninä annoksina. Silloin tietää, miten ne vaikuttavat.

Jotkut villivihannekset voivat aiheuttaa oireita allergioista kärsiville, joten uusia kasveja tulee kokeilla aina varovasti. Kroonisista sairauksista kärsivien kannattaa tiedustella villivihannesten käytöstä lääkäriltään.

Tuttu nokkonen

Käytetyin ja tutuin villivihannes taitaa olla nokkonen. Sitä on käytetty iät ja ajat vaikkapa letuissa pinaatin sijaan. Nokkonen on myös paljon käytetty kuidun lähde. Nokkonen, kuten moni muukin villivihannes, kuten vuohenputki, on ryöpättävä ennen käyttöä. Kiehautus poistaa nokkosesta nitraatin. Myös ohdaketta voi käyttää pinaatin tapaan.

Nokkosen ohella tutuimpia lienee niittysuolaheinä. Niitä on moni popsinut suihinsa lapsena.
– Saamelaiset ovat käyttäneet niittysuolaheinää todella laajasti. Sen oksaalihappo antaa raikkaan maun ja sitä voi käyttää vaikkapa keitoissa.
Oksaalihappoa sisältää myös tuttu raparperi. Koska oksaalihappo sitoo kalsiumia, sen kanssa on hyvä syödä jotain maitotuotetta. Raparperin varressa oksaalihappoa ei ole ollenkaan niin paljon kuin sen lehdissä, joita ei käytetä ravintona.

Voikukka on yksi monikäyttöisimmistä villivihanneksista. Sen lehtiä voi käyttää, samoin sen tyvinuppuja, joista voi tehdä kapriksen kaltaista säilykettä. Kukista syntyy kotiviiniä. Voikukan juurta on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin sekä muun muassa kahvinkorvikkeena.

Apua vaivoihin

Valkoinen siankärsämö kukkii jo täyttä päätä. Rosenberg ei muistanut koskaan aiemmin nähneensä kasvia kukassa näin aikaisin. Siankärsämön kuivattuja ja murskattuja lehtiä voi käyttää mausteena pippurin tapaan.
Rosenberg itse tekee siankärsämöstä flunssalääkettä. Kukasta on haettu apua myös naisenvaivoihin.

Retki vei pitkin Loviisanlahden rantaa kohti Ungernin linnoitusta. Matkalla poimittiin muun muassa osmankäämiä, jonka sisus maistuu ja varsinkin tuoksuu miedolta kurkulta.

Osmankäämikin on mahdollista sekoittaa toiseen veden rajassa kasvavaan kasviin, eli keltakurjenmiekkaan. Osmankäämi on aiemmin toiminut hätämuonana laajemminkin. Maailmansodan aikana saksalaiset tekivät osmankäämeistä jauhoa.

Mannerheiminkadun itäpäähän tultaessa lauloi satakieli. Keskellä kaupunkiakin on mahdollista kokea erämainen tunnelma!
Loviisanjoen partaalta löytyi poimulehti.
– Sitä voi syödä, mutta se ei ole mikään villivihannesten top 10.

Piharatamon nuoria versoja voi niitäkin käyttää hyödyksi.
– Se on perinteinen haavayrtti. Sitä käyttivät haavojen hoidossa jo antiikin roomalaiset. Yksi haitta piharatamosta oli, jota muinaiset roomalaiset eivät tienneet: lehtien multa saattoi aiheuttaa polion.

Jokivarresta matka jatkui linnoitukselle. Sieltä etsittiin isomaksaruohoa, joka kasvaa paahteisessa ympäristössä. Puolentoista tunnin luontoretkellä osallistujien koreihin oli päätynyt yhtä sun toista hyödynnettävää. Villivihannekset päätyivät Villa Aaltosessa tehtäviin salaatteihin.

Villivihanneksia
  • Villivihanneksia ovat muun muassa voikukka, poimulehti, maitohorsma, vuohenputki, kuusenkerkkä ja piharatamo.
  • Kallioimarretta voi poimia vaikka keskellä talvea. Siitä käytetään juuret, joita voi uuttaa makeuttajaksi juomiin tai puuroihin, tai lisätä smoothieen. Kuivattuna sillä voi maustaa juures- ja sieniruokia.
  • Kallioimarteen poimiminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.