Karvaita kompromisseja tarjolla

Eduskuntavaalien tuloksen varmistuttua tällä viikolla pyörähtivät hallitusneuvottelut käyntiin demareiden Antti Rinteen johdolla todenteolla, vaikka lehtitietojen mukaan hallituspohja- ja -ohjelmatunnusteluja on valmisteltu jo viime syksystä lähtien.

Tulevan hallituksen kokoonpanoa arvuutellaan ahkerasti myös mediassa ja somessa.
Harvinaisen tasaisen vaalituloksen seurauksena neuvotteluasetelma on Rinteelle poikkeuksellisen hankala, sillä Sdp tarvitsee pakosti kumppanikseen ainakin yhden kolmesta suurimmista; Kokoomuksen, Perussuomalaiset tai Keskustan sekä joukon pienpuolueita.

Vaikka vihervasemmisto eli Sdp, vihreät ja vasemmistoliitto kasvoivat vaaleissa, ei enemmistöä silti synny ilman yhtä kolmesta suurimmasta oikeistopuolueesta, jotka asettavat hallitusneuvotteluissa omat painavat ehtonsa.

Sdp:n hienoisesta vaalivoitosta huolimatta 2.-4. sijoille jääneillä puolueilla on nyt myyjän markkinat. Yhdessä pienpuolueiden kanssa Sdp saisi aikaan vain vähemmistöhallituksen, jollaista ei Suomessa ole koettu sitten vuosien 1976-1977. Silloinkin lyhytikäisesti.

Lähes kaikissa malleissa mukana näyttäisi olevan ainakin 9 edustajapaikkaa saanut Rkp, joka neljä karua oppositiovuotta kokeneena lienee hyvinkin joustava hallitusohjelmavaateissaan. Rkp:lle kaikki kumppanit näyttävät sopivat, mutta keskenään kaunaisia Rkp:tä ja Perussuomalaisia on silti lähes mahdotonta kuvitella samaan hallitukseen.

Tässä vaiheessa hallituspohjan ennustaminen on vaikeaa, mutta todennäköisintä ehkä on, että edessä on ainakin Rkp:n hallitukseen pääseminen. Oltiinpa Rkp:stä mitä mieltä hyvänsä, olisivat Itä-Uudenmaan suurimman puolueen hallituspaikat varmaankin hyödyksi myös Loviisan seudulle. Etenkin, kun ilman omaa edustajapaikkaa jäänyt Loviisan valtuuston puheenjohtaja Otto Andersson jatkanee Ruotsalaisen eduskuntaryhmän poliittisena neuvonantajana tai mahdollisen Rkp-ministerin avustajana.

Tällä hetkellä ehkä todennäköisimmin hallituksen muodostavat Sdp, kokoomus, vihreät ja Rkp. Sinipunalla olisi tosin vain 7 paikan enemmistö eduskunnassa, ja Rinne on aiemmin todennut, ettei halua Rkp:n kaltaista pienpuoluetta vaa’ankieliasemaan.
Sdp:lle mukaan saattaisi sopia myös Vasemmistoliitto, mutta Kokoomus siihen tuskin suostuisi. Ainakaan ilman vastakauppaa, jollainen voisi olla KD:n ottaminen mukaan hallitukseen.

Avokätisiä vaalilupauksia jakanut Sdp on joka tapauksessa ajautunut kiusalliseen tilanteeseen, jossa sen on tehtävä hallitusohjelmaan tuntuvia myönnytyksiä kokoomuksen tai keskustan suuntaan. Kokoomus ajaa tunnetusti tiukkaa talouskuria eikä hyväksy veronkorotuksia ja keskusta puolestaan halunnee jatkaa maakuntahallinnon edistämistä ja tuskin suostuu kotimaisen elintarviketuotannon ympäristöohjaukseen verotuksen keinoin.

Jos Rinne ajautuisi umpikujaan ja epäonnistuisi, olisi ainakin teoriassa mahdollista, että oikeistoakselin kolme suurta; kokoomus, perussuomalaiset ja keskusta ehkä Rkp:llä tai KD:llä täydennettynä muodostaisivat hallituksen. Se olisi karvas pettymys etenkin muutoksen puolesta äänestäneille.

Näyttää joka tapauksessa siltä, että hallitukseen päästäkseen on puolueiden siedettävä myös kompromissien karvasta kalkkia. Monet joutunevat vesittämään vaalilupauksiaan.
Puoluejohtaja Antti Rinteen vaalikamppailun aikana antamien muutamien outojen lausuntojen ja niiden selittelyjen jälkeen ei demaripiirien luottamus Rinteen kykyihin tai mahdollisuuksiin ole huipussaan. Suuretkin yllätykset ovat mahdollisia.

Jännitys tulevan hallituksen ympärillä tiivistyy, ja ehkä toukokuun loppuun tai viimeistään juhannukseen mennessä nähtäväksi jää onko entinen Loviisan poika Antti Rinne demareille mestarinne vai tunarinne.