Karjalaisuudesta puuttuu turhantärkeys

Juhla. Merja Maksimaisella oli yllään Rautu-Sakkolan kansallispuku. Vieressä Loviisan Seudun Karjala-Seuran puheenjohtaja Reeta Rossi. Kuva: Marita Itävuori
Karjalaisuus on välitöntä olemista ja konkreettista tekemistä. Loviisan Seudun Karjala-Seuran puheenjohtaja Reeta Rossi aloitti karjalanpiirakoiden paiston jo viisivuotiaana. Nyt hän siirtää perinnettä eteenpäin omille lapsilleen.

LOVIISA Kalevalan päivän juhlaa vietettiin Harjurinteen koulun juhlasalissa torstai-iltana.
Kaupungin tervehdyksen toi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mia Heijnsbroek-Wirén. Hän muisteli äidinäitinsä karjalaista pitopöytää, jossa oli aina oltava herkkuja sen seitsemää sorttia.

Juhlaa varten vanhoja papereita penkoessaan hän oli löytänyt paperin, jossa kerrottiin yhden suvun jäsenen, Vilhelm Tanin, olleen mukana viemässä Venäjän tsaarille Suurta adressia 1899.

Hän korosti tervehdyksessään yhdessä tekemisen iloa ja sitä, että myös läsnäolo on karjalaisessa perinteessä tärkeää.

Ilman tärkeilyä

Loviisan Seudun Karjala-Seuran puheenjohtajalle Reeta Rossille karjalaisuus merkitsee ennen muuta välitöntä olemista ja konkreettista tekemistä.
– Omassa elämässäni opetan lapsilleni karjalaista ruokakulttuuria. Murre on säilynyt, Rossi kertoi.

Hänen molempien vanhempiensa sukujuuret ovat itärajan pinnassa, Viipurin lähistöllä ja molemmin puolin rajaa. Reeta Rossi on kasvanut Lappeenrannassa.

Karjalaisiin liitetään ennen muuta iloisuus. Voiko se olla myös rasite?
Rossi mietti, että niin voi olla. Iloisuus ei kuitenkaan ole esittämistä. Karjalainen voi purkaa sydäntään ystävilleen, mutta sen jälkeen ilo voittaa.
Rossi sanoikin, että sanonta ”ilo pintaan, vaikka syän märkänis”, pitää ehdottomasti paikkansa.
– Turhantärkeyttä karjalaisuudessa ei ole.

Rossi oli leiponut karjalanpiirakoita juhlaväelle. Piirakoiden rypytyksessä on eri koulukuntia. Jotkut aloittavat rypyttämisen keskeltä, Rossi alhaalta ylöspäin.

Vahva jälki

Juhlapuheen pitänyt rovasti Veli-Matti Hynninen korosti, että karjalaisuus on koko kansan rikkautta.

– Karjalaisilla on lempeä tapa kommunikoida toista arvostaen.
Hynninen näki nykyajan karjalaisuuden lähinnä uuden tulevaisuuden rakentamisessa ja toivon hakemisessa.

– Karjalaisuus näkyy vahvemmin kuin tulemme ajatelleeksi.
Loviisan kehitykseen karjalaisilla on ollut antaa oma merkittävä panoksensa. Teollisuusyritykset Loval ja Sanka kertovat karjalaisesta yritteliäisyydestä, samoin 1980-luvulla virinnyt vireä kulttuuritoiminta.

Loviisan kaupungin kulttuuripalvelujen ja Loviisan Seudun Karjala-Seuran järjestämä juhla päättyi helsinkiläisen Tanssiteatteri Tsuumin esitys. Teoksessa Vintti tanssijat Salla Korja-Paloniemi ja Samuli Nordberg pohdiskelivat tanssin keinoin parisuhdetta ja aikaa.
Visuaalisen ja hyvin taidokkaan esityksen koreografiasta vastasi Matti Paloniemi ja visuaalisesta suunnittelusta Janne Teivainen.

Upea esitys. Tanssiteatteri Tsuumin esitys Vintti pohdiskeli aikaa ja parisuhdetta. Tanssijat Samuli Nordberg ja Salla Korja-Paloniemi. Kuva: Marita Itävuori

Korjaus pe 1.3. klo 14.45: manifesti korjattu muotoon adressi.