Kansallinen koulukatastrofi

Suomenkielisen koulukeskuksen uusimmat sisäilmaraportit ovat poikkeuksellisen synkkää luettavaa. Upouuden koulun tiloissa on niin merkittäviä kosteus- ja haitta-ainepitoisuuksia, että noin puolet koulun lattioista joudutaan purkamaan ja uusimaan. Myös seinä- ja kattorakenteissa on kosteutta ja ruostetta niin runsaasti, että niitäkin joudutaan uusimaan.
Pistokokeiden perusteella syntyy synkkä mielikuva, että mitä muuta epäkelpoa mahtaa rakenteiden kätköissä vielä ollakaan, jos sinne tänne tehdyt pistokokeetkin paljastavat rakenteissa olevan kosteuden ja haitta-aineet.

Eikä siinä vielä kaikki. Tällä viikolla valmistuivat myös 1950-luvulla valmistuneen ja vuonna 2005 palaneen vanhan koulurakennuksen rakenteissa olevat sisäilmaongelmat, jotka ovat pahemmat kuin Harjurinteen koulussa. Ongelmista sädesieni lienee vakavimmasta päästä.
Sitowisen tekemässä vanhan puolen huonetilaraportissa toistuvat sanat kosteutta, vesijälkiä, lahovaurioita, näkyvää mikrobikasvustoa, poikkeuksellista mikrobiperäistä hajua, erittäin tunkkainen sisäilma, hiivoja, sädesientä sekä monia eri bakteereja ja niin edelleen.
Jos jotakin positiivista raporteista haluaa etsiä niin se, että ne vaikuttavat perusteellisesti ja laajasti tehdyiltä.

Suomenkielisen koulukeskuksen sisäilmaraportit ovat silti järkyttäneet monia vanhempia sekä koulun henkilökuntaa. Monille herää kysymys, saadaanko tiloista edes korjaamalla enää riittävän turvalliset ja terveelliset oppilaille ja henkilökunnalle. Koulukeskuksia ei voida kovin monta kertaa purkaa ja rakentaa ja taas purkaa siinä toivossa, että kyllä niistä vielä joskus onnistutaan saamaan kunnolliset tilat.

Harjurinteen koulukeskuksen rakentamisen kelvottoman laadun on sanottu olevan tiukan kilpailuttamisen ja kustannuksista tinkimisen syytä. Selitys ontuu pahoin. On totta, että halvalla ei ehkä saa parasta mahdollista, mutta kelvollinen ja turvallinen pitää silti saada.
Jos Loviisa olisi ainoa paikkakunta, jossa ei osata tilata eikä rakentaa kelvollisia rakennuksia, niin kaupunkilaisten suuttumus olisi suurempi. Todellisuudessa joka puolella Suomea ollaan törmätty samanlaisiin sisäilmaongelmiin. Esimerkiksi lähinaapureilla Porvoossa, Kotkassa ja Orimattilassa on meneillään vastaavanlaisia vastoinkäymisiä uudehkoissa kouluissa. Kokonaisia sukupolvia eri puolilla Suomea käy koulunsa väistötiloissa.

Eri puolilla Suomea raportoidaan myös mittavista peruskorjauksista, jotka ovat epäonnistuneet ja sisäilmaongelmat ovat jatkuneet korjatuissakin tiloissa. Loviisassakin on pelättävissä, että täällä ajaudutaan samanlaiseen perättäisten korjausten kalliiseen kierteeseen, jollainen edelsi Länsiharjun ala-asteen ja Högstadiumin purkamista. Siksi peruskorjaukset on syytä tehdä kerralla riittävän perusteellisesti.

Sisäilman huono laatu on Suomen yleisimpiä ympäristö- ja terveysongelmia. Turun yliopiston ja OAJ:n tutkimuksen mukaan koulujen sisäilma on sairastuttanut lähes puolet Suomen opettajista. Kyselyyn vastanneista 5000 opettajasta valtaosa ilmoitti, että omalla työpaikalla on sisäilmaongelma. Noin 40 prosenttia vastaajista arvioi, että siitä on aiheutunut heille terveydellistä haittaa. Tulos on suorastaan järkyttävä. Oireiden ja sairauksien takana ei useimmiten olekaan yksittäinen epäpuhtaus vaan sekalainen yhteisvaikutus. Vastaavanlainen myrkkyjen ja mikrobien arvaamaton cocktaili näyttäisi olevan tarjolla Loviisan koulukeskuksessakin.

Koulujen korjausvelkaa on Suomessa kertynyt runsaasti. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on arvioinut, että julkisten rakennusten kosteusvaurioiden aiheuttama korjausvelka on 30–50 miljardia euroa. Erityisesti koulujen, mutta myös liikuntahallin, kirjaston ja muiden julkisten rakennusten sisäilmaongelmien vaatimat investoinnit horjuttavat jo Loviisankin taloutta. Liioittelematta voidaan puhua jo paikallisesta ja kansallisesta koulukatastrofista.