Kaksi kuukautta aikaa, mutta hiljaista on

Kansanedustajat uuteen eduskuntaan valitaan huhtikuun puolivälissä. Ehdokashakemusten viimeinen jättöpäivä on 5. maaliskuuta. Uudenmaan vaalipiirissä jaossa on 36 paikkaa.

Valtakunnan tasolla lähestyvät vaalit ovat kuumentaneet keskustelua jo jonkin aikaa. Vaaleissa riittää mielenkiintoa, sillä päättyvällä vaalikaudella on ehtinyt tapahtua paljon.

Vielä jokin aika sitten ykköspuheenaiheeksi näytti nousevan Suomen turvapaikkapolitiikka. Sen jälkeen kun Kristiinankaupungissa paljastui vakavia ongelmia yksityisessä hoivakodissa, vanhusten hoidon tasosta tuli keskustelun ykkösaihe niin kahvipöydissä kuin eduskunnassakin.

Oman lisänsä lähestyviin vaaleihin tuovat puolueiden puheenjohtajien henkilökohtaiset vastoinkäymiset. Vihreiden Touko Aalto joutui luopumaan puheenjohtajuudesta uupumuksen vuoksi ja hänen tilalleen valittiin Pekka Haavisto. Sdp:n Antti Rinne sairastui lomamatkalla ja hänen sijastaan vaalivankkureita vetävät nyt varapuheenjohtajat, joista heistäkin Maarit Feldt-Ranta joutui siirtymään sivuun vakavan sairauden uusiuduttua.

Keskustan pääministeri Juha Sipilä on joutunut selittelemään lausuntojaan keskellä pakolaisten saapumista vuonna 2015. Kokoomuksen Petteri Orpo kompuroi vanhusten hoivamitoituksen desimaaleihin.

Käänteet ovat näkyneet nopeasti kannatusmittauksissa. Vaikka puolueilla on tapana kilvan kiistää gallupit ja muistuttaa, että gallupit eivät ole ääniä, vaan vasta vaalit ratkaisevat, niitä analysoidaan puoluetoimistoissa tarkasti. Miten pitää oma vakiintunut kannattajakunta tyytyväisenä ja samalla houkutella uusia kannattajia niin, että tulos huhtikuun 14. päivän iltana olisi mahdollisimman hyvä? Enemmistö äänestäjistä on nk. liikkuvia. Yhä harvinaisemmaksi käy isältä pojalle siirtyvä puolueuskollisuus.

Valtakunnan tason kuumaa poliittista keskustelua seuratessa ihmetyttääkin, miksi paikallisesti vaali-innostus on niin laimeaa. Loviisan seudulla ovat harvassa ne ehdokkaat, jotka tuovat mielipiteitään esille vaalien alla, saatikka pitkin vaalikautta.

Loviisan Sanomien yleisönosaston ahkerimmat poliitikko-kirjoittajat ovat viime vuosina olleet Rkp:n Otto Andersson sekä porvoolaiset Mikaela Nylander (r.) ja Annette Karlsson (sd.).

Sinisten ehdokkaaksi Uudellamaalla lähtenyt kaupunginvaltuutettu Saara Lång on jaksanut ottaa kantaa paikallispolitiikkaan myös kirjoittamalla.
Loviisan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mia Heijnsbroek-Wirén satsannee tuleviin vaaleihin voimakkaasti.

Porvoolainen perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner otti aktiivisesti kantaa ennen siirtymistään Euroopan parlamenttiin.

Tuntuu siltä, että eduskuntavaaliehdokkaitten kiinnostus loviisalaisia ja lapinjärveläisiä äänestäjiä kohtaan on vähentynyt aiemmista vuosista. Nykyisin mielenkiintoa tätä aluetta kohtaan tuntuvat osoittavan lähinnä porvoolaiset Rkp:n Nylander ja Sdp:n Karlsson. Sen sijaan muissa puolueissa ei näytä olevan isoa intoa kampanjoida itäisimmällä Uudellamaalla.

Jättävätkö ehdokkaat suosiolla pelikentän paikallisille nimille? Se on sääli, sillä silloin aito poliittinen keskustelu jää uupumaan.

Entä luottaako osa ehdokkaista lähinnä näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa? Ehdolle vihreissä asettunut Janne Länsipuro on kokenut poliitikko ja pitkään Loviisan seudulla vaikuttanut nykyinen kaupunginvaltuutettu. Hän turvautunee kampanjoinnissaan uusiin keinoihin perinteisen mielipidekirjoittelun sijasta. Osa ehdokkaista satsanneekin some-näkyvyyteen perinteisen mielipidekirjoittelun sijasta.

Kiinnostuvatko Loviisan seudusta kokoomuksen ja keskustan ehdokkaat? Aiempien vaalien alla tänne ovat saattaneet poiketa ainakin kokoomuksen Eero Lehti ja keskustan Antti Kaikkonen, jotka molemmat ovat ehdolla myös seuraavaan eduskuntaan.

Yksin Loviisan seudun äänillä kukaan ehdokkaista ei päädy jacarandatuolille seuraavaksi neljäksi vuodeksi. On kuitenkin sääli, jos useimmat puolueet ohittavat tämän alueen ja sen ihmiset. Siksi paikallisten aktiivien työ nousee entistä tärkeämpään asemaan.
Kenties hiljaiselo päättyy seuraavan parin kuukauden aikana.