Kakkaa kavalampia kiusoja

Ennen kuin jokavuotinen koirankakkakeskustelu ehti jälleen pyörähtää käyntiin, on merien ekosysteemeihin kertynyt muoviroska havahduttanut kansalaisia ympäri maailmaa.
Muovihiukkasia on kertynyt ympäristöön ja vesistöihin 1950-luvulta ­alkaen, jolloin muovin käyttö yleistyi. Muoviroskat ovat valitettavan tuttu näky myös Loviisan seudulla niin metsissä, puistoissa, joissa, järvissä ja meressä. Saaristossa sitä näkyy eri muodoissaan käytännössä jokaisella rannalla. Sukelluksen harrastajat törmäävät muoviroskaan myös lähes kaikkien vesistöjen pohjissa.

Jokainen lienee nähnyt lohduttomia kuvia valtavista roskalautoista, jotka vellovat maailman merissä. Myös sadat kuvat muovisaastan tappamista kaloista, hylkeistä ja muista merenelävistä kertovat karua kieltään muoviroskan tuhoisista vaikutuksista.
Merissä kelluu valtavia määriä käytettyjä muovipulloja, juomapakkauksia, muovipusseja ja muuta muovijätettä, jotka aikansa kelluttuaan pilkkoutuvat ja vajoavat pohjaan.
Yhdeltä muovipullolta kestää 450 vuotta hajota luonnossa. Luontoon heitetty muovipullo hajoaa aina vain pienemmiksi murusiksi, mutta käytännössä muovi ei kokonaan häviä koskaan.

Muovia päätyy myös kalojen ravinnoksi, ja sitä kautta myös ihmisten elimistöön. Mikromuovia on kaikkialla. Sitä on kosmetiikassa, hammastahnoissa, kuorintavoiteissa, fleece-asuissa ja ties missä. Maaliskuussa uutisoitiin, että mikromuovia löytyy myös pullovesistä.

Muovista eri muodoissaan on tullut niin tärkeä osa ihmisten arkea, että siitä on valitettavan vaikea tai jopa mahdotonta kokonaan enää luopua. Paljon on silti tehtävissä. Muovia käytetään erittäin monessa tuotteessa täysin turhaan sekä vastuuttomasti. Varsinkin kertakäyttöisissä pakkauksissa. Ongelma on onneksi laajalti tiedostettu. Suomessa järjestettiin viime kuussa muoviton Maaliskuu -tempaus, jolla haastettiin suomalaisia välttämään kertakäyttöistä muovia kuukauden ajan. Viime vuosien aikana myös useimmat kauppaketjut muuttivat muovipussit maksullisiksi, mikä vähensi merkittävästi niiden menekkiä. Samalla kestokassien käyttö lisääntyi selvästi. Hyvä niin.

Kaikkea ei suinkaan tarvitse pakata pieniin muovipusseihin. Suomessa myös lähes kaikki elintarviketeollisuuden pullot ovat kierrätyskelpoisia, ja kierrätys toimii melko hyvin. Esimerkiksi Fortumin muovijalostamo Riihimäellä on vastaanottanut muovipakkausjätettä kierrätykseen.

Muovin kierrätys on silti vielä vasta alussa. Jokainen suomalainen kierrätti viime vuonna muovia vain runsaan kilon verran. Suurin osa kotien muoviroskasta päätyy edelleen sekajätteenä kaatopaikoilla tai jätteenpolttolaitoksille.

Metsävaltaisessa Suomessa ollaan onneksi edelläkävijöitä muovin korvaamisessa esimerkiksi puuperäisillä ja luonnossa hajoavilla pakkauksilla sekä muilla biomassatuotteilla. Puupohjaisten pakkausten kysyntä kasvaa, kun maailmalla halutaan luopua muovista. Myös esimerkiksi loviisalaisravintolat Thai-Tip ja Bella näyttävät hyvää esimerkkiä, ja ovat jo korvanneet muoviset takeaway -annospakkaukset puuperäisillä pakkauksilla ja paperikasseilla. Oman osuutensa tekee myös Hesburger, joka on vähentänyt selvästi muovin käyttöä, ja sen hampurilaiskääreiden kosteudenkestoon käytetään maatuvaa biopinnoitetta. Hienon esimerkin antoi myös roskia keräävä lapinjärveläinen Anneli Kämäräinen, jonka Lapinjärven kunta palkitsi hyvästä teosta.

Lähipäivinä, kun uusi lumi sulaa ja ympäristössä olevat erilaiset roskat ja jätökset paljastuvat taas lumen alta, on mahdollisen koirankakkaraivon keskellä syytä suhteuttaa keskenään niiden todelliset ympäristöhaitat. Esimerkiksi kengänpohjissa sinänsä kiusallinen koirankakka maatuu muutamassa viikossa, viimeistään kesään mennessä, mutta muoviroskat, alumiinitölkit ja -kääreet, lasit tai jopa tupakantumppien filtterit eivät käytännössä koskaan.