Erikoiset vaalit. Presidentinvaalien erityisluonne tuli hyvin esiin sunnuntaina. Istuva presidentti sai jatkokauden. Kuva Arto Henriksson
Sunnuntain presidentinvaaleissa perinteiset puolueet puoluekoneistoineen osoittautuivat keveiksi omien ehdokkaidensa kannalta.

LOVIISA  Valitsijayhdistyksen ehdokkaita presidentinvaaleissa oli kaksi, Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen. Puolueiden ehdokkaista kakkoseksi tullut vihreiden Pekka Haavisto pärjäsi kohtuullisesti, samoin perussuomalaisten Laura Huhtasaari, joka sijoittui kolmanneksi.

Sen sijaan demareiden Tuula Haatainen, keskustan Matti Vanhanen, Rkp:n Nils Torvalds ja vasemmiston Merja Kyllönen eivät yltäneet lähellekään omien puolueidensa kannatusta.

Pitkään Loviisan paikallispolitiikassa vaikuttanut Kalevi Lappalainen ei kuitenkaan puolueiden merkityksen katomaista allekirjoita.
– Aika tavallista on, että istuva presidentti pääsee myös toiselle kaudelle. Tasavallan presidentti on hoitanut asiat hyvin, Lappalainen sanoo Niinistöstä.
– En sitoisi tätä puoluepolitiikkaan. Puoluepolitiikka tulee mukaan eduskunta- ja kunnallisvaaleissa. Palataan normaalilinjoille.

Lappalaisen mielestä äänestäjien liikkuvuudesta on tosin tullut yleisempää. Se näkyy varsinkin presidentinvaaleissa. Lappalainen huomauttaa, että moni rkp:läinen jätti äänestämättä puolueensa omaa ehdokasta.

Sdp:n puheenjohtajaa Antti Rinnettä Lappalainen ei lähde osoittelemaan.
– Ihmiset äänestivät ketä äänestivät.

Lappalainen aprikoi, että jokaisessa puolueessa potentiaaliset presidenttiehdokkaat katsoivat realiteetteja omaa päätöstään pohtiessaan.
– Vaatii aika valovoimaisen ehdokkaan. Aika saletti on, että istuva presidentti voittaa ja Niinistö voitti nyt selkeästi.

Toinen kokenut demaripoliitikko Jaakko Isotalo aprikoi, että Niinistön voittoon vaikutti kilpakumppaneiden vaalikampanjoiden lyhyys.
– Niinistön kampanja kesti kuusi vuotta, muilla pari, kolme kuukautta.

Tosin ensimmäisenä ehdokkuudestaan kertoi Matti Vanhanen, joka jäi vaalissa jälkijoukkoon ja esimerkiksi Loviisassa hänen äänisaaliinsa oli 1,3 prosenttia.

Seuraavaksi ulkopuolelta?

Loviisan seudun kokoomuksen puheenjohtaja Jouni Malmivaara allekirjoittaa väitteen puolueiden jäämisestä taka-alalle ainakin osaksi.

– Osittain olen vähän samaa mieltä: puolueet eivät enää ole pystyneet jäsenkuntaansa lisäämään, vaan on perusaktiiviporukka. Puolueet keskittyvät sisäpolitiikkaan, joka näkyy tässä myös: Ei ole sellaista agendaa, joka innostaisi ihmisiä seuraamaan puoluepolitiikkaa.

– Tällaisissa vaaleissa [kuin presidentinvaalit] kyse on henkilöstä ja karismasta.

– Olen samaa mieltä niiden spekulaattoreiden kanssa, jotka sanovat että kuuden vuoden päästä voi tulla tällaisia ulkopuolisia, karismaattisia henkilöitä.

Malmivaara on kuitenkin huolissaan puolueista.
– Jotain houkuttelevaa ja koukuttavaa pitäisi olla, muuten porukka lähtee kiertämään. Tämä on riski, että jos puolueiden agendat eivät ole kauhean kiinnostavia, niin kovin puolueuskollisia ei olla.

– Suomessa, jossa puolueita on paljon, on hankalaa. Päinvastoin toivoisi, että puolueilla olisi niin selkeä agenda, että ne pystyisivät pitämään porukan kasassa, että saataisiin kehitystä. Mutta jos ollaan hirveän erillään ja on ääripään porukoita, se hajauttaa liikaa tätä päätöksentekoa.

– Kieltämättä puoluetoimistoilla on mietittävää. Toisaalta on vähän menneen talven lumia, että puolueet ilmoittavat että olemme tätä mieltä. Mieluummin pitäisi olla fiksuja hankkeita, mitä tavoittelemme neljän tai kymmenen vuoden tähtäimellä. Ketkä haluavat tulla mukaan? Se olisi tämän päivän maailmassa fiksua.

Puolueet ovat myös Malmivaaran mielestä omineet tiettyjä asioita: ajetaan rauhaa, ympäristöasioita, yrittäjyyttä…

– Näinhän tätä maata ei johdeta. Pitäisi olla yhteisymmärrys siitä, miten tämä hyvinvointivaltio pidetään pystyssä. Siihen on monta temppua, eikä yksi puolue pysty täydelliseen temppuvalikoimaan.

Suosittu presidentti

Rkp:n Nils Torvalds ei hänkään onnistunut saamaan puolueensa peruskannattajia liikkeelle, tai suurin osa puoluetta yleensä kannattavista äänesti suoraan jotain toista ehdokasta, kuten Niinistöä.

Loviisan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Otto Andersson (r.) arvelee syynä olleen presidentinvaalien erityisluonteen.

– Presidentinvaalit eroavat muista vaaleista siinä suhteessa, että äänestäjät useammin valitsevat muun kuin yleensä äänestämänsä puolueen ehdokkaan. Aikaisempia esimerkkejä ovat esimerkiksi Elisabeth Rehn 1994 ja Pekka Haavisto 2012. Eli äänestetään ensisijaisesti henkilöä eikä niinkään puoluetta.

– Näissä vaaleissa ehdokkaana oli vielä lisäksi äärimmäisen suosittu virassa oleva presidentti, mikä historiallisen selvästi vaikutti vaalitulokseen. Eli sanoisin, että nämä olivat monella tapaa erittäin poikkeukselliset vaalit, josta ei voi vetää pidempiä johtopäätöksiä puolueiden ja tulevien vaalien kannalta.

Tämä ei Anderssonin mielestä kuitenkaan muuta puolueiden roolia ja tehtäviä yleisti ottaen.
– Siitä huolimatta on kaikkien puolueiden tietenkin koko ajan mietittävä, miten saada oma viestinsä parhaimmalla tavalla perille.