Kata ja Make. Kissaihmiset nauravat olevansa kuin pariskunta töissä, kumpikin uskaltaa sanoa jos aihetta on ja välillä ihan kinastellaankin. Katarina Haddas-von Martensin "oikeaan" perheeseen kuuluu puolison lisäksi kaksi lasta, koira ja viisi kissaa. Markku Lautamäellä on puolisonsa kanssa kolme lasta, ja neljä kissaa. Opetus siirtyy parakkeihin kunnes uudet tilat valmistuvat. Kuva Auli Henriksson
20 vuotta ja noin 34 000 sivaria. Katarina Haddas-von Martens ja Markku Lautamäki aloittivat työssään, kun Lapinjärvellä aloitti siviilipalveluskeskus vuonna 1997. Vuodet ovat menneet vauhdilla ja koulutettavien joukossa on ollut monia mieleen jääneitä persoonia.

LAPINJÄRVI Markku Lautamäki ja Katarina Haddas-von Martens aloittivat työnsä joulukuussa 20 vuotta sitten Lapinjärvelle perustetussa Siviilipalveluskeskuksessa. Titteli oli silloin toimialavastaava, nykyinen on koulutusasiantuntija. Lautamäki on pohjakoulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri, jolla on opettajan pedagoginen pätevyys. Haddas-von Martens on valmistunut politiikan maisteriksi Åbo Akademista ja hänellä on myös opettajan pätevyys.

Lautamäki opettaa turvallisuuspuolen aineita, kuten järjestyksenvalvojan peruskurssia, tulityökurssia ja alkusammutusta. Lisäksi hänellä on terveyskasvatusta ja liikuntaa. Haddas-von Martensin vastuualueisiin kuuluvat siviilipalveluslaki, öljyntorjunta WWF:n mallin mukaan, siviilipalvelus- sekä aseistakieltäytyjähistoria, lähisuhdeväkivalta, sekä kulttuuriomaisuuden suojelu. Hän vastaa myös ruotsinkielisten ryhmien opetuksesta.

Kummatkin palkkasi keskuksen silloinen johtaja Eero Soinio, joka toimi aiemmin Lapinjärven kunnanjohtajana ja hankki sivarikeskuksen kuntaan pienen ydinjoukon avustamana.
– Eero oli nähnyt lehti-ilmoituksen, jossa Siviilipalveluskeskukselle etsittiin uutta paikkaa. Vanhat alkoholistiparantolan tilat olivat olleet pari vuotta tyhjillään pakolaiskeskuksen lopetettua, Lautamäki kertaa.

Heidän lisäkseen valittiin kolmas kouluttaja 38 hakijan joukosta. Paavalinkylästä kotoisin oleva Haddas-von Martens nauraa, että hänen suomenkielensä oli tuolloin onnetonta ja Soinin soittaessa että palkkaa hänet siitä huolimatta, oli tämä kehottanut uutta työntekijää tarttumaan Hesariin jotta kieli petraantuisi.

Kaksikko muistaa vielä sen stressin, joka oli, kun ensimmäiset koulutettavat saapuivat. He olivat aloittaneet 12.12.1997, ja uudenvuoden aattoa oli vietetty purkaen Vaasasta tullutta rekkakuormallista erilaista rekisteri- ja muuta paperitavaraa entisiin selleihin.

– Ensimmäiset sivarit tulivat 2.1.1998. Silloin ei ollut nykyisiä luentotiloja, vaan kaikki kokoontuivat ruokalaan, jossa heidät jaettiin kolmeen ryhmään. Ikinä ei ole ollut niin orpo olo kuin silloin, kun johdattelin näitä nuoria luokkaan, kuvailee Lautamäki.

Neljä suuntautumisvaihtoehtoa

Ensimmäiset kymmenen vuotta mentiin Vaasan mallien mukaan. Iso muutos parempaan saatiin 2008, kun valittavaksi tuli neljä eri suuntautumisvaihtoehtoa: kansalaisvaikuttaminen, ympäristö- ja yhteiskunta, väkivallan ennaltaehkäisy sekä palo-, pelastus- ja väestönsuojelu. Ajatuksena oli, että kriisitilanteissa siviilipalveluksen käyneille on ”järkevää tekemistä”. Jokainen koulutettava saa nyt muun maussa ensiapu- ja palontorjuntataidot.

Oman työnsä parhaaksi puoleksi Lautamäki nostaa mahdollisuuden auttaa nuoria ihmisiä. Työhön liittyy etenkin nykyisin erilaista kehittämistä, mikä pitkän linjan opettajaa joskus tuskastuttaa. Hän kokee, että näiden 20 vuoden aikana sama asia on kuultu jo liian monta kertaa eri ihmisen paketoimana. Aikaa kuluu, mutta varsinaista hyötyä omaan työhön näistä ”kehittämisistä” hän ei näe.

Neljän viikon jakso

Koulutusjakso Lapinjärvellä kestää siviilipalveluksen käyvillä neljä viikkoa. Kasvojen ja nimien määrä, joka vuoden mittaan vaihtuu, on hurja. Kerrallaan sivarikeskuksessa on noin 140 koulutettavaa, joskus jopa 160, ja lisäksi on täydennyspalvelukseen viikoksi tulevat. Opetusta on kello 8.45-16, perjantaisin on lyhyempi päivä. Opetuspuolella koulutuskeskuksessa työskentelee nyt kahdeksan henkeä, joten ryhmäkoot ovat suuret, alle 30 hengen kokoisia ryhmiä ei käytännössä ole, vaan keskimäärin nelisenkymmentä per ryhmä.

Vaikka ulkopuolelta ei kiitosta juuri kouluttajille heru, ja monella on siviilipalveluksesta aivan väärä kuva jopa valtakunnan poliittisella huipulla, koulutettavat arvostavat opettajiaan.
– Onpa joskus sanottu, että nämä olivat elämän parhaat neljä viikkoa, he toteavat.

Ei lepsuilla. Molemmat arvioivat olevansa tiukkoja mutta oikeudenmukaisia kouluttajia. Joitain koulutettavia on jäänyt ystäviksi, ja monet jättäneet itsestään mieleen jääneen muiston. Kuva Auli Henriksson

Kumpikin arvioi olevansa kouluttajana tiukka, mutta oikeudenmukainen. Haddas-von Martens nauraa, että varmaan ne muistavat häntä, että se saakelin hurri. Lautamäki lienee jäänyt monen mieleen juoksupropagandansa ansiosta.
– Jos joku luulee, että koulutus on täällä lepsua ja löysää, ei voisi olla enemmän väärässä. Täällä on läsnäolopakko jos ei ole sairas, he huomauttavat.

Molemmat arvioivat, että ensimmäisten vuosien sivarit olivat nykyistä paljon ronskimpaa, jo ihan kielenkäytön suhteen.
– Nykynuoriso on ahkeraa ja järkevää, tupakkaa ja alkoholia ei käytetä niin paljon kuin aiemmin, Haddas-von Martens kuvailee.
Neljän viikon jälkeen palvelusvelvolliset lähtevät palveluspaikkoihin. Paikkoja on nykyisin hyvin tarjolla.

Armeijan kautta

Noin 60 prosenttia koulutettavista tulee nykyisin armeijan kautta. Naisia koulutuskeskukseen tulee alle 10 vuosittain. Suurin osa koulutettavista on noin 2-kymppisiä, ikähaitari liikkuu 18 ja 30 ikävuoden välillä. Kaksi kolmasosaa tulee Etelä-Suomesta, ja paljon etenkin isoista yliopistokaupungeista kuten Helsinki, Turku ja Tampere. Täydennyspalveluun tulevissa ryhmissä on enemmän naisia verrattuna normaaliin sivariryhmään. Viikon mittaiseen täydennyspalveluun osallistuvat ne armeijan käyneet ja sotilaspassin omaavat, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät osallistu reservin toimintaan.

Täydennyspalveluun tulevien määrä oli korkeimmillaan jopa tuhat vuodessa, nyt määrä on vakiintunut noin viiteensataan.
Haddas-von Martens muistaa erityisesti erään lääkärin, joka astui siviilipalvelukseen käytännössä suoraan Nigeriasta, jossa oli toiminut Lääkärit ilman rajoja -järjestön palveluksessa. Hän oli pitänyt luennon, jossa kertoi kokemuksistaan oloissa, joissa ei ollut edes mahdollisuutta nukuttaa potilaita, joita jouduttiin amputoimaan. Vuosien mittaan koulutuksessa on ollut urheilijoita, muusikoita ja näyttelijöitä. Telkkaria katsoessa huomaa, että jaahas, taas on yksi exä tuolla. Suosittu takavuosien tv-sarja Kotikatu kuvasikin sivarikeskuksella, kun sarjan hahmo lähti siviilipalvelukseen.

Elämä ei voi olla pelkkää työtä, sosiaalinen työ vaatii vastapainoa. Lautamäki juoksee ja Haddas-von Martens kuvailee olevansa merihullu. Nuorena hän purjelautaili, myöhemmin veneily ja melonta ovat olleet tärkeitä harrastuksia. Koti Isnäsissä on lähellä rantaa ja hauska sattuma on, että 7-vuotiaana koulun retkellä hän muistaa miettineensä, miten joku saakaan asua noin ihanasti lähellä merta ja aikuisena hän osti toisen näistä taloista joita pienenä tyttönä ihaili.
Alusta asti mukana olleen kaksikon lisäksi koulutuskeskuksessa on muitakin lähes yhtä pitkään talossa työskennelleitä, mikä kertoo työpaikan viihtyvyydestä.