Juhlapuheissa pääosassa demokratia ja unelmat

Juhlapuhuja. 12-vuotias Zahraa Albu Mohammed kertoi omista ja nuorempien sisartensa unelmista. Kuva: Marita Itävuori
Loviisan kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa perinteet yhdistyivät uudenlaiseen tilaisuuteen, jossa itsenäisyyttä kokoontuivat juhlimaan uudet ja vanhat kaupunkilaiset. Tänään keskiviikkona pidetyn juhlan teemana olivat kaikki uudet loviisalaiset.

LOVIISA Palvelutalo Esplanadin salista olivat loppua tuolit, kun eri-ikäisiä kuntalaisia saapui juhlimaan itsenäisyyspäivää.

Juhlapuheen piti 12-vuotias Zahraa Albu Mohammed, joka kertoi perheensä monivaiheisesta reitistä Irakista Suomeen ja siitä, mistä hän ja hänen sisaruksensa unelmoivat.

– Pakenimme Irakista Turkkiin, sieltä kumiveneellä Kreikkaan, sieltä käveltiin metsissä kaksi päivää Serbiaan, sieltä eteenpäin ja junalla Saksaan ja laivalla Suomeen, hän kertoi oleskelulupaa odottavan perheensä pakomatkasta.

Nuorempia sisaruksia Zahraalla on kuusi. Heistä vanhimmilla on jo tulevaisuudenunelmia: Zahraa haluaa opiskella sydänkirurgiksi. Nuoremmat tytöt unelmoivat työstä apteekissa, opettajana toimimisesta ja avaruuden tutkimisesta.
– Kolme nuorinta ei vielä tiedä mitä ne haluavat.

Saavutukset eivät itsestäänselvyys

Juhlan avannut kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Otto Anderssonin aiheena oli, miten Suomesta on tullut maa, jossa monet tärkeät asiat ovat hyvin. Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita, jossa on maksuton koulutus ja maailman ehkä paras terveydenhuolto.

– Samalla on hyvä muistaa, että mikään näistä asioista ei ole itsestäänselvyys, muistutti Andersson.
– On hyvä muistaa sekin, että nämä asiat eivät aina ole olleet itsestäänselvyys myöskään täällä meillä. Ilman sotaveteraaniemme uhrautuvaa uljuutta maamme ei olisi pysynyt itsenäisenä.

– Nämä kaikki hyvät asiat, tapahtuvatko ne itsestään? Putoavatko ne puusta? Ei.
– Ne vaativat määrätietoisia toimenpiteitä ja tahtoa.

Täyttä. Esplanadin juhlasali täyttyi ääriään myöten. Kuva: Marita Itävuori

Andersson jatkoi, että muutama päivä sitten, 4.12. liputettiin myös. Silloin oli tullut kuluneeksi sata vuotta ensimmäisistä kunnallisvaaleista.

– Takana on sata vuotta suomalaista lähidemokratiaa. Se on erittäin arvokas asia, koska uskon vakaasti, että Suomen menestys on luotu meidän toimivan demokratian kautta, yhdessä tekemällä. Paras tapa viedä aiempien sukupolvien perintöä on vaalia tätä demokratiaa ja meidän omia arvojamme, pitämällä yhdessä huolta siitä, että Suomi on myös jatkossa maailman onnellisin maa.

Hän muistutti myös siitä, että Suomi ei olisi kestänyt ilman kotirintaman naisia.
– Kiitollisuus veteraanisukupolvia kohtaan on valtava.

Andersson otti esiin myös lopuillaan olevan vuoden tunnelmat.
– Loviisa on ehkä vielä pieni kaupunki, mutta sillä on jo nyt suuri sydän.

Juhlassa kaupunki kiitti myös valtion taidetoimikuntien myöntämän visuaalisen taiteen valtionpalkinnon saanutta taiteilija Kati Rapiaa.
Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Thomas Rosenberg siteerasi palkinnon myöntämisperusteita.
– Rapia on tinkimätön, persoonallinen ja omaääninen kertoja, ja monen kuvallisen ilmaisutavan mestari, Rosenberg sanoi.

Palkittu. Visuaalisen taiteen valtionpalkinnon saanut taiteilija Kati Rapia kuunteli kulttuurilautakunnan puheenjohtajan Thomas Rosenbergin onnittelupuhetta. Kuva: Marita Itävuori