Jättäkää jo veteraanit rauhaan

Sotiemme yhä harvemmaksi käyvään veteraanien joukkoon vedotaan jos missä asiassa. Niin on tehty jo melko kauan, vuosikymmeniä.

Vielä nelisenkymmentä vuotta sitten veteraaneista oltiin joko hiljaa tai heitä syyllistettiin tyyliin ”mitäs menitte!” Kapinoivat nuoremmat sukupolvet tekivät pesäeroa isiensä historiaan. Veteraanit pysyivät hiljaa.

Sitten aika muuttui. Veteraaneja alettiin omia milloin mihinkin aatesuuntaan ja ajatuskulkuun. Veteraaneihin vetoaminen oli kuin leima ja vakuutus siitä, että isänmaan ja ”pienen ihmisen” asialla ollaan.

Todella tekopyhältä ovat kuulostaneet perustelut veteraanien perinnön ja uhrausten hylkäämisestä asian jos toisenkin suhteen, vaikka todellisuudessa on haluttu ajaa omaa poliittista agendaa.
Tästäkin veteraanit ovat olleet hiljaa.

Viimeisin tilanne, jossa veteraaneihin on vedottu, koski äskettäin julkistettua Kansallisarkiston selvitystä suomalaisten SS-vapaaehtoisten toiminnasta osana saksalaista joukko-osastoa vuosina 1941–43. Puolustusministeri Jussi Niinistö (s.) katsoi, ettei mahdollisista sotarikoksista ole pitäviä todisteita. Ministerin mielestä oli epäoikeudenmukaista, että suomalaisten vapaaehtoisten päälle langetettiin selvityksellä epäilys sotarikoksiin osallistumisesta.

Selvityksessä oli käytetty SS-Wiking -pataljoonan suomalaisten vapaaehtoisten päiväkirjamerkintöjä. Selvityksen julkistamistilaisuudessa todettiin, etteivät siinä esiin tulleet tapaukset koskeneet vielä elossa olevia pataljoonan jäseniä. Selvityksen johtopäätös oli, että suomalaiset vapaaehtoiset osallistuivat todennäköisesti sotarikoksiin osana saksalaista joukko-osastoa.

Historia on historiaa, se ei ole käräjäsali. Historiaa, ikävääkin, on tutkittava kollektiivisen ymmärryksen lisäämiseksi. Historiantutkimuksen tehtävänä ei ole syyttää tai vapauttaa, vaan pyrkiä kohti tiedon kartuttamista siitä, mitä on todella tapahtunut.
Veteraanit ansaitsevat nykypolvilta nykyistä suoraselkäisempää kohtelua. Sitä ei ole heidän käyttönsä milloin minkin poliittisen tarkoitusperän ajamiseen tai irtopisteiden keräämiseen.

Päin perustuslakia

Eduskunta tiedotti keskiviikkona yllättäen, että tiedustelulait vedetään pois käsittelystä. Niinpä suuressa salissa ei päästykään keskiviikkona keskustelemaan lakipaketista. Tilannetta pidetään poikkeuksellisena.

Turun yliopiston julkisoikeuden professori Juha Lavapuro oli twiitannut aiemmin tällä viikolla, että kokonaisuus ei ole hyväksyttävällä tasolla eikä perustuslakivaliokunnan tekemiä huomautuksia ole huomioitu.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti otti keskiviikkona poikkeuksellisesti kantaa tiedustelulakien säätämiseen kesken prosessin. Oikeuskanslerin mukaan lait edellyttävät tarkkaa arviointia, sillä uusien lakien myötä Suojelupoliisi saisi merkittävästi nykyistä laajemmat valtuudet sekä pääsyn erilaisiin rekistereihin. Uudet lait merkitsisivät Supolle kaksoisroolia: se saisi salaiset tiedusteluoikeudet, jota voisi käyttää myös ilman epäilyä rikoksesta. Lisäksi Supo jäisi osaksi poliisia.

Oikeuskanslerin mukaan Supon toimintamahdollisuuksien laajentuminen näin merkittävästi olisi länsimaissa erityislaatuinen.

Yllättävää ei sen sijaan ole se, että päättäjät lyövät jälleen päänsä perustuslain mäntyyn. Perustuslaillisia ongelmia on puitu kerta toisensa jälkeen esimerkiksi sote-lainsäädäntöä arvioitaessa. Perustuslakivaliokunta on joutunut viime kädessä punnitsemaan, otetaanko eri perusoikeudet harkiten ja niitä toisiaan vasten punniten huomioon lakiesityksissä.

Nyt perustuslakivaliokunnan pöydälle on päätymässä kaksi isoa kokonaisuutta, sote ja tiedustelulait. Kysymys kuuluu: olisiko tältä tilanteelta vältytty, jos asiantuntijoita olisi jaksettu ja maltettu kuunnella avoimin korvin ja heidän perustelluille kannoilleen nöyrrytty antamaan painoa?