Itäsuunta jäämässä varjoon

Uudenmaan maakuntakaavan päivittäminen on nostanut jälleen esille kysymyksen Helsingin ja itärajan välille kaavaillun itäradan mahdollisuuksista.
Itäuusmaalaisten ja kymenlaaksolaisten pettymykseksi vuoteen 2050 tähtäävä Uudenmaan uusi maakuntakaava ei valitettavasti näytä antavan toiveita itäradan pikaisesta toteutumisesta.

Maakuntakaavan liikennehankkeiden toteutusaikatauluissa päällimmäisenä on pääradan ja siihen linkittyvän lentoradan rakentaminen. Myös Lohjan ja Turun suunta on vahvasti esillä. Helsingistä Porvoon ja Loviisan kautta itään suuntautuvan raideparin vuoro näyttäisi olevan vasta vuoden 2050 jälkeen, jos silloinkaan.
Samassa pitkässä juoksussa on myös mahdollisen Tallinnan tunnelin rakentaminen, joka saattaa jopa kiilata itäisen rantaradan edelle.

”Maakuntakaavan mielikuva; Helsingistä itään ei ole juuri mitään, näyttää ruokkivan itseään.”

Uudenmaan maakuntakaava näyttäisi muutenkin näkevän ja edistävän kasvua pääkaupunkiseudulle sekä länteen ja pohjoiseen itäisen uusimaan jäädessä vähemmälle huomiolle. Maakuntakaavan valmisteluaineistossa halutaan kyllä vahvistaa Porvoon asemaa Itä-Uudenmaan kasvun moottorina, mutta käytännössä Itä-Uusimaa näyttäisi maakuntakartalla olevan eräänlaista metropolialueen takamaastoa. Itä-Uudenmaan painoarvoa heikentää myös se, että Sipoo piirretään jo olevan kiinteä osa pääkaupunkiseutua. Maakuntakaavan mielikuva; Helsingistä itään ei ole juuri mitään, näyttää ruokkivan itseään.

Uusi maakuntakaava ja sen liikennehankkeet eivät myöskään riittävästi ota huomioon miljoonakaupunki Pietarin mahdollisuuksia, vaikka se on Uudenmaan alueen selkeästi suurin ja asiakaspotentiaali. Helsingistä toimivat nyt jo tehokkaat junayhteydet länteen ja pohjoiseen. Ne ovat tuoneet lisää asukkaita, elinvoimaa sekä yrityksiä radanvarsien alueille. Itä-Uudenmaan sekä Kymenlaakson kehityksen ja kasvun vauhdittamiseksi idän rantarata on tarpeen nostaa suunnittelupöydille jo ennen vuotta 2050.

Liikunta tuo isoja säästöjä

UKK-instituutin viime torstaina julkistaman tutkimuksen mukaan suomalaisten harjoittaman liikunnan väheneminen aiheuttaa jopa 7,5 miljardin euron välittömät ja välilliset kustannukset vuosittain. Pelkästään suorien kustannusten osuus on noin 600 miljoonaa euroa vuodessa. UKK-instituutin tutkimus on tiettävästi laatuaan ensimmäinen raportti, jossa selviteltiin laajasti vähäisen liikkumisen yhteiskunnallisia kustannuksia.

Kustannukset kertyvät sairauslomista, alenevasta tuottavuudesta, sairaanhoito- ja lääkekuluista sekä muun muassa koti- ja laitoshoidon lisätarpeesta.
Kansalaisten liikkumattomuus on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Ilmiö koskee kaikkia ikäluokkia. Liikkumattomuuden kustannukset kasvavat vuosittain suomalaisen väestön ikääntymisen ja sairastavuuden kasvun takia.
Tiedossa on, että mitä enemmän ihminen harrastaa liikuntaa, sitä paremmassa kunnossa hän yleensä on, ja sitä vähemmän hän tarvitsee palveluita ja muiden apua.

Liikunnan lisääminen ja liikuntapalveluihin panostaminen tuo säästöjä tietenkin myös paikallistasolla, vaikka panos-tuotos -suhdetta ei olekaan helppoa suoraan nähdä. Loviisassa on varsin laaja liikuntapaikkojen verkosto sekä paljolti vapaaehtoistyöhön perustuva liikuntaharrastusten tarjonta.
Liikuntaan kannattaa panostaa kotona, kouluissa sekä työpaikoilla. Myös liikuntasetelit ja vastaavat satsaukset liikuntaan maksavat yleensä itsensä takaisin moninkertaisesti. Myös 5-10 prosenttia nuorten syrjäytymisestä olisi UKK-instituutin arvioiden mukaan ehkäistävissä fyysistä aktiivisuutta lisäämällä. Tämä tarkoittaisi 70-140 miljoonaa euroa vähemmän kustannuksia yhteiskunnalle.