Itä-Uudenmaan Säästöpankki in memorian

Meidän täytyy oppia historiamme voidaksemme luoda tulevaisuutta.
Viisas ihminen on joskus sanonut, että mitä enemmän tiedämme historiasta sitä enemmän voimme tietää tulevaisuudesta. Tarvitsemme historiaamme voidaksemme tietää keitä olemme, koska miten voisimme tietää minne olemme matkalla, jos emme tiedä mistä tulemme? Historiamme kertoo meistä enemmän kuin voimme aavistaa, siksi se on tärkein työkalumme ymmärtämään nykyaikaa ja luomaan tulevaisuuttamme. Yllä olevien viisaiden sanojen jälkeen ja kun taas koetaan turbulenssia Säästöpankkimaailmassa, kun talouslehdissä Kauppalehdessä ja Talouselämässä avoimesti puhutaan Säästöpankki Aktia Oyj:n pankkitoiminnan myynnistä, olkoon siis lyhyt pankkihistoria paikallaan

Loviisan Säästöpankki perustettiin vuonna 1851 järjestyksessään 15. Säästöpankkina Suomessa. Vuonna 1958 perustettiin Itä-Uudenmaan Säästöpankki fuusion kautta yhdessä Lapinjärven Säästöpankin ja Liljendalin säästöpankin kanssa. Pankilla oli konttoreita koko silloisen Itä-Uudenmaan alueella ja oli alueen selvästi johtava pankkilaitos, suurin piirtein niin että Itä-Uudenmaan Säästöpankilla oli hallussaan noin puolet alueen markkina- osuuksista ja muut pankit jakoivat loput markkinaosuudet keskenään. Itä-Uudenmaan Säästöpankilla oli toimintansa aikana 18 pankkikonttoria ja pääkonttori Loviisassa.

1990-luvun alun alussa, jolloin historiamme pahimpien joukkoon kuuluva lama raastoi maatamme, pankkialalla koettiin valitettavan laaja epävarmuus pankkialalla ja silloinen pankin hallitus ei kenties tarpeeksi tuntenut vastuutaan, vaan lähetti Itä-Uudenmaan Säästöpankin surman suuhun. Isäntien puheenjohtaja kansanedustaja Henrik Westerlund, joka oli tietoinen Helsingin ilmapii- ristä, teki kaiken voitavansa pelastaakseen Itä-Uudenmaan Säästöpankin, mutta pankin isännillä oli ainoastaan kaksi vaihtoehtoa valittavanaan – konkurssikypsä Suomen Säätöpankki tai HSSP-johtoinen pankkiliittymä, josta myöhemmin tuli Aktia Pankki Oyj.

”Älkää jättäkö Itä-Uusimaata heitteille toistamiseen!”

Isännät oli johdettu harhaan ja itsenäiseksi pankiksi jääminen ei ollut vaihtoehtona pöydällä. Suomen Säästöpankin kohtalo oli sinetöity jo alkuvaiheessa ja konkurssi kohtasi kohtuullisen välittömästi. Valtio oli Säästöpankkien selän takana päättänyt teurastuksesta jo ennen kuin Suomen Säästöpankki perustettiin.

Pankeissa oli luotettu Suomen Säästöpankin sieluun Paavo Prepulaan, sekä pankkitarkastusviras- ton ylijohtajan Jorma Arangon suulliseen lupaukseen siitä että Suomen Valtio takaa Suomen Säästöpankin toiminnan. Niin uskomatomalta kuin se kuulostaakin niin ylimmällä johtotasolla tätä lupausta ei oltu ymmärretty ottaa kirjallisesti talteen – olisiko siitä ollut hyötyäkään.

”Pankit olivat tulkinneet väärin Pankkitarkastusviraston ylijohtajan Jorma Arangon lupauksen kesä- kuulta 1992. Aranko lupasi tuolloin, että valtio turvaa SSP:n toiminnan pankin aloittaessa, ei ikui- suuksiin. Uskoa herätti myös pääministeri Ahon helmikuussa 1993 antama lausunto, jossa hän vaati SSP:lle rauhaa toteuttaa vuoteen 1996 ulottunut tervehdyttämisohjelma.” (Talouselämä 29.10.1998).

Säästöpankin pilkkomisen yhteydessä kun pankin kannattavimmat osat talletuksineen siirrettiin Suomen Yhdyspankille ja osittain Osuuspankille näiden pankkien pelastamiseksi, ja kun samalla kiinteistöjä ja joitakin pankin vähemmän kannattavia osia siirrettiin Roskapankki Arsenaaliin, hävisi alueelta samalla mittava määrä omaisuutta.

Allekirjoittanut on kerran laskenut että pankkia ja aluetta kohtasi noin 150 milj. euron suonenisku pankin pilkkomisen yhteydessä. Hävitty omaisuus käsitti talletusvaroja, omaa pääomaa, pankin juuri valmistuneen pääkonttorin, kortteli Vanhan Apteekin, 17 pankkikonttoria koneineen, kalusteineen ja arvokkaine taideteoksineen sekä kaksi yhteensä 56 huoneiston kerrostalo- kiinteistöä Loviisan Eteläharjulla.

Itä-Uudenmaan Säästöpankki oli vakiintunut, arvostettu ja vahva pankki Itä-Uudenmaan alueella, joka silloin käsitti Lapinjärven, Liljendalin, Loviisan, Pernajan ja Ruotsinpyhtään.
Talouslehti Talouselämän artikkelissa (Te 35, 29.10.1998) mainitaan kuinka Roskapankki Arsenalissa perattiin läpi hyvinä pidettyjen pankkien luottosalkkuja kävi ilmi että oikeasti vahvoja Säästöpankkeja tuhoutui. ”Katkeruuteen on ehkä eniten syytä Kajaanissa ja Loviisassa” Arsenal sanoo.

Myrskylässä ja Tammisaaressa ymmärrettiin paremmin ja jäätiin itsenäisiksi ja siellä on tänä päivänä vahvoja ja laajentavia – kuten voisi olla Itäisellä Uudellamaallakin, jos olisi käytetty parempaa arvostelukykyä. Edellä mainittu tapahtumaketju osoittaa kuinka tärkeää on taloudessa ja elinkeinoelämässä, kuten politiikassakin, on valita paneutuneita ja päteviä henkiöitä johtaviin asemiin ja hallituksiin, jossa tehdään tärkeitä päätöksiä. Henkilöitä joilla on taitoa ja tuntevat vastuunsa kun puhutaan elin- tärkeistä päätöksistä, jotka sinetöivät syyttömien ihmisten ja perheiden kohtaloita vuosiksi eteen- päin ja jotka käsittävät kokonaisia kaupunkeja ja maakuntia.

Jos Itäisellä Uudellamaalla olisi toimittu viisaasti kuten tehtiin mm. Myrskylässä ja Tammisaaressa, olisi täällä tänä päivänä erittäin vahva pakallispankki, joka tukisi elinkeinoelämää, kulttuurielämää, yhdistystoimintaa ym. Viisaalla taloudenpidolla mahdollisesti jopa pankki avoimine konttorei- neen, tyytyväisine asiakkaineen ja tyytyväisine henkilökuntineen, hyvine päivittäisine palvelui- neen, tässä finanssikriisin jälkeisessä ajassa, jolloin pankit lisääntyneen kilpailun johdosta katsovat olevansa pakotettuja sulkemaan konttoreita ja vähentämään palvelua vierittämällä vastuun asiakkaille ja jättämään asiakkaat ulkopuolelle ja osittain ilman palvelua, pankkien ja pankkien omistajien pelastamiseksi.

Tämä sanottuna hartaalla vetoomuksella vastuulliselle johdolle ja vastuullisille hallituksen jäsenille, nyt kun Säästöpankkileirissä taas tuntuu olevan turbulenssia, kun mediassa avoimesti puhutaan Aktia Pankki Oy:n pankkitoiminnan mahdollisesta myynnistä. Älkää jättäkö Itä-Uusimaata heitteille toistamiseen!

Kenneth Hansson, Loviisa