Infosotaa monilla kanavilla

Tietoviikko -sivuston eilen julkaisema uutinen suomalaisen ydinlaitoksen joutumisesta mahdollisesti aiemmin syksyllä ilmeisesti Pohjois-Koreaan yhdistetyn kyberhyökkäyksen kohteeksi palautti mieleen jälleen tietoverkkoihin liittyvät lisääntyneet riskit. Kun samaan aikaan myös Loviisan Sanomien toimituksessa selviteltiin lehden verkkopalveluun tullutta erikoista häiriötilannetta ja STT:n uutinen kertoi Trafin pääjohtajan eroamisesta kansalaisten ajokorttitietojen verkkolevittämisestä syntyneen kohun seurauksena, vahvistui mielikuva tietoverkkoihin perustuvien yhteiskunnan eri toimintojen ja palveluiden haavoittuvuudesta.

Kuluvan viikon uutiset kertoivat lisäksi, että Ranskan väkivaltaisten mielenosoitusten provokaattoreiksi on paljastunut suuri joukko Venäjään yhdistettyjä sosiaalisen median toimijoita, joiden pyrkimyksenä on levittää epävakautta Euroopan alueelle. Vastaavanlaisia esimerkkitapauksia putkahtele julkisuuteen siellä täällä. Niiden lisäksi voi vain kuvitella kuinka paljon on tehty ja meneillään sellaisia kypervaikuttamiseen sekä infosodankäyntiin liittyviä operaatioita, jotka ovat niin taitavasti toteutettuja, etteivät paljastu lainkaan.

Lisäksi maan kansat ovat yhä laajemmin havahtuneet siihen, että maailman mahtavimman valtion, USA:n presidenttinä on henkilö, jonka valintaan ja toimintaan epäillään vaikuttaneen ja vaikuttavan yhä vieraan valtion piikkiin toimivat tahot. Venäjä mainittu.

Eilen Sanomalehtien liitto julkisti IRO Research Oy:ltä tilaamansa tutkimuksen, jonka mukaan 29 prosenttia eli lähes joka kolmas suomalainen pitää todennäköisenä, että joku ulkopuolinen taho eli esimerkiksi vieras valtio tai epäjärjestystä lietsovat taho pyrkii vaikuttamaan suomalaisten äänestyskäyttäytymiseen eduskuntavaaleissa.
Tutkimuksen mukaan usko ulkopuolisen tahon vaikutuspyrkimyksiin kasvaa selvästi iän myötä. Kun vaikutuspyrkimyksiä pitää sekä eduskunta- että europarlamenttivaaleissa todennäköisenä 17 prosenttia 18–24-vuotiaista, niin yli 65-vuotiaista suomalaisista häirintää pitää todennäköisenä peräti 38 prosenttia.

Infovaikuttamista tai jopa suoranaista infosotaa ei käydä pelkästään kansainvälisellä tasolla vaan myös sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Paikallisella tasolla eräänlaista infosotaa käydään esimerkiksi maahanmuuttajiin liittyvissä kysymyksissä. Infovaikuttaminen ja mielipiteiden muokkaus ei sinänsä ole mitenkään arveluttavaa eikä tuomittavaa, mikäli se tapahtuu vilpittömin ja laillisin keinoin.
Infosodankäynniksi ja kybervaikuttamiseksi se muuttuu, mikäli kohdeyleisön mielipiteisiin ja käyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan esimerkiksi tietoisesti vääristetyillä ja valheellisilla tiedoilla. Taitavasti tehtyjä valeuutisia ”todisteineen” ei aina ole helppo erottaa oikeista uutisista.

Virheellisiä ja valheellisia tietoja julkaistaan toki monesti myös JSN:n sääntöihin sitoutuneessa ”Vastuullisessa mediassa”, mutta olennainen ero valemedian ja vastuullisen median välillä on jälkimmäisen velvollisuus pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen sekä velvollisuus korjata virheet. Se on vissi ero.

Esimerkiksi tiistaina JSN:n sääntöihin sitoutumaton Suomen Uutiset ilakoi verkkosivuillaan sanatarkasti, että ”Vieläkö luotat ”vastuulliseen mediaan”? Yle myöntää julkaisseensa valeuutisen Halla-ahosta pelkän someväitteen perusteella.”  Juuri näin se meni. Suomen Uutiset kiteytti – ehkä tahattomasti – yhden ”Vastuullisen median” olennaisimmista periaatteista eli, että Yle teki virheen ja myönsi sen, koska niin kuuluu JSN:n sääntöjen mukaan tehdä. Suorassa lähetyksessä tehty virhe oli tietenkin nolo, ja myöntäminen kiusallista. Vastuullisuus ei ole erehtymättömyyttä, vaan pyrkimystä totuuteen ja virheiden korjaamiseen.

Kybervaikuttamisessa ja infosodankäynnissä valheellisia uutisia julkaisevat toimivat eivät valheitaan tietenkään yleensä myönnä. Näyttää vakavasti siltä, että elämme totuuden jälkeistä, synkkää valheeseen lankeemuksen aikoja, jossa medialukutaidon ja yleissivistyksen tärkeys korostuu entisestään. Samoin korostuu alan sääntöihin sitoutuneen vastuullisen median merkitys maan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden vahvistamisessa.