Voiko toista ihmistä koskaan tuntea? Selja Ahavan romaani Ennen kuin mieheni katoaa aukeaa isoksi tarinaksi menettämisestä ja elämän epävarmuudesta.

LOVIISA Selja Ahavan kolmannessa romaanissa ei ole sivunumeroita.

Pieni tarkoituksellinen ratkaisu, joka antaa osviittaa siitä, mistä kirjassa on kysymys. Elämä on kuin vanha kartta, jossa on valkoisia, tutkimattomia alueita. Merikorttia ei ole.

Ensimmäisillä sivuilla valtamerellä keinahtelee laiva, Kristoffer Kolumbuksen Santa Maria. ”Näkyy lintu, näkyy tonnikala”. Muutaman numeroimattoman sivun jälkeen ollaan nyky-Suomessa. ”Keittiö. Pöytä. Lautanen. Kuppi.

Kirjakahvilan pöydän ääressä hotelli Degerbyssä istuu hento vaalea nainen. Hän lukee muutaman otteen kirjastaan. Haastattelija Noora Lintukankaan mukaan tilanne on harvinainen.

Ahavan uusin romaani Ennen kuin mieheni katoaa (Gummerus 2017) on kirja, jota Ahava ei halunnut kirjoittaa.

– Ei oikein ollut valinnanvaraa. Piti kuvittaa ja sanoittaa, mitä itselle tapahtuu. Kirjailija minussa heräsi sen kautta, että löysin Kolumbuksen. Löysin yhdistelmän, joka alkoi resonoida.

Kolumbus ei tiennyt ”löytäneensä” Amerikkaa, vaan luuli tulleensa Intiaan. Ahava luuli olevansa naimisissa miehen kanssa, kunnes tämä eräänä aamuna kertoi keittiön pöydän ääressä halunneensa oikeastaan aina olla nainen.

Koko tunneskaala

Romaanin ensimmäisillä sivuilla shokki on käsin kosketeltava: yksittäisiä sanoja, lyhyitä lauseita. Kun kaikki, mihin on uskonut ja luottanut, murenee miehen yhteen lauseeseen. Ihminen voi shokissa muistaa hyvin tarkkaan pienimmätkin yksityiskohdat. ”Mies. Nainen. Keittiö. Pöytä.”

Ahava sanoo, ettei romaanin tärkein asia ole transsukupuolisuus. Ei, vaan romaani avautuu sivu sivulta käsittelemään tilannetta, jossa ihmisen tosiasioina pitämät asiat eivät olekaan sitä, mitä on luullut.

– Maailmankartta pitää piirtää uudelleen, palikat pitää asetella uudelleen.

Uskoisin, että jokainen joutuu tällaiseen tilanteeseen jossain vaiheessa elämäänsä. Ahava kuitenkin kohtaa jotenkin äärimmäisen tilanteen, vähän kuin Kolumbus.

– On paljon asioita, joita perusheteropulliaisen ei tarvitse määritellä. Ei joudu esimerkiksi kysymään, mitä tarkalleen ottaen puolisossaan rakastaa. Missä kulkee raja, jolla huomaa menettävänsä.

Ahava menetti miehensä naiseksi, mutta esimerkiksi halvaantuminen tai muistisairaus voi viedä rakkauden rajalle.

– Vastaan tuleva omakuvakaan ei ole kovin miellyttävä.

Ahava arvelee, että kun raja tulee vastaan, sen joutuu lopulta itselleen myöntämään. Kun se, mikä on ollut itselle tärkeää, katoaa, joutuu luovuttamaan.

Ennen kuin mieheni katoaa etenee shokista taisteluvaiheeseen, kieltämiseen, kiukkuun ja itsesyytöksiinkin.

”Hän oli mies. Hän oli mies minulle.”

Hormonihoitojen ja kampaajalla käyntien myötä mies kuitenkin katoaa kuin Kolumbuksen laiva horisonttiin.

Vain kädet jäävät

Mutta mikä oli totta, oliko mikään ollut totta? Pelottava ajatus: oliko häntä koskaan ollutkaan? ”Ehkä se olinkin minä, joka puutuin, ja hän oli yksin kaikki nämä vuodet.”

Lopuksi miehestä jäävät vain kädet, liian isot ja muhkuraiset. Kädet, jotka olivat koonneet polkupyöriä ja ruuvanneet kodin portaikon laudat liian kireälle.

Kolumbus luulee tulleensa Intiaan ja että maapallo on päärynän muotoinen. Kolumbus luulee ymmärtävänsä, mitä intiaanit, intialaiset, puhuvat.

Kolumbus ei luovu ajatuksesta Intian löytämisestä, vaikka Marco Polon kuvailemia kaupunkeja ei löydy. Vain yhä uusia saaria ja viidakkoa.

Ahavan romaanissa tarinat limittyvät ja lomittuvat loppua kohti.

Kolumbuksen tilanne käy hänen Intiassaan yhä absurdimmaksi, Ahava päätyy byrokratian syövereihin avioeroa hakiessaan: hakemusten välillä puolison sosiaaliturvatunnus muuttuu, puolison nimi muuttuu.

Ajatukset saattavat karata yllättäen vaikkapa tavaratalon miestenosastolla. Ahava kaipaa kauluspaitaa ja pukumiestä, vaikka oma puoliso viihtyi norjalaisessa villapaidassa eikä edes käyttänyt kauluspaitoja.

Oikeus omaan tarinaan

Ahava kertoo kirjakahvilassa tehneensä kaksi tyypillistä rajausta.

– Minulla on tarinan kertomisen oikeus, mutta ex-puolison ja lasten tarinaan minulla ei ole oikeutta. Omaani on.

– Voin kertoa tarinani niin, että lukija tajuaa, että kertomus on vajaa. On terve reaktio, jos haluaa kuulla myös puolison tarinan.

Vaikka kirjan valmistumisesta on kulunut jo jonkin verran aikaa, Ahava sanoo, ettei kykene kirjoittamaan päiväkirjaa.

– Joudun hieman väistämään itseäni.

Ennen kuin mieheni katoaa on liikuttavin ja ajatuksia herättävin romaani, jonka olen pitkään aikaan lukenut.

Hyvin henkilökohtainen teksti hengittää ja avautuu kysymään elämän peruskysymyksiä: Kuka tuo toinen ihminen oikein on? Kuka minä olen? Mikä tekee hänestä hänet ja minusta minut? Mitä jää jäljelle, kun merimerkkejä ei enää ole?

Selja Ahava
  • Porvoossa asuva kirjailija, syntynyt 1974.
  • Kolmas romaani Ennen kuin mieheni katoaa (Gummerus 2017).
  • Romaani Taivaalta tippuvat asiat oli Finlandia-ehdokkaana 2015. EU:n kirjallisuuspalkinto 2016.
  • Esikoisteos Eksyneen muistikirja 2010 oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.