Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Eilen tasan 100 vuotta sitten eli 4.12.1917 Suomen Senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen, joka julkaistiin sellaisenaan myös seuraavana perjantaina, 7.12.1917 ilmestyneessä Loviisan Sanomissa.

Senaatin puheenjohtaja P.E. Svinhufvud esitti 4.12.1917 eduskunnalle hallituksen ilmoituksen. Eduskunta kokoontui 6.12.1917 äänestämään esityksestä, joka hyväksyttiin viralliseksi itsenäisyysjulistukseksi. Tuolloin päätettiin myös, hyväksymispäivästä tulee Suomen virallinen itsenäisyyspäivä.
Kansakunnan kohtalon hetkiä uutisoitiin tietenkin myös Loviisan suomenkielisessä paikallislehdessä. Tämän lehden välissä on kopioituna 100 vuotta sitten julkaistu Loviisan Sanomat kokonaisuudessaan.

Itsenäisyysjulistuksen jälkeisten päivien tunnelmat tulevat havainnollisesti esille sitä edeltävissä ja sen jälkeen ilmestyneissä paikallislehdissä, jotka kaikki ovat luettavissa LS:n verkkosivuilla.
Ensin Ruotsin ja sitten Venäjän vallan aikoja yhteensä satoja vuosia elänyt Suomi tarvitsi vielä itsenäistymiselleen ulkovaltojen hyväksyntä. Aluksi itsenäisyyssenaatti yritti hakea tunnustusta lännestä, mutta tuloksetta. Ruotsi tai Saksa sen enempää kuin muutkaan ulkovallat eivät suostuneet tunnustamaan Suomea ennen Venäjää.

Lopulta vasta 31.12.1917 Svinhufvud vastaanotti neuvostohallituksen kirjallisen hyväksymisen Suomen itsenäisyydelle. Venäläinen keskuskomitea vahvisti tunnustamispäätöksen 4. tammikuuta 1918. Venäjän jälkeen Suomen tunnustivat 4.1.1918 Ranska, Ruotsi ja Saksa.
Itsenäisyydestä ei kuitenkaan heti päästy iloitsemaan ja juhlistamaan, sillä keväällä 1918 Suomi ajautui katkeraan sisällissotaan, mikä kouraisi kipeästi myös Loviisan seutua.
Sataan itsenäisyyden vuoteen on sisältynyt monia vaaran vuosia, jolloin itsenäisyyden liekki on lepattanut levottomasti ja heiveröisestikin.

Vuosina 1948-1992 voimassa olleen YYA-sopimuksen ja vuonna 1995 alkaneen EU-jäsenyyden takia jotkut ovat kyseenalaistaneet Suomen itsenäisyyden ja suvereniteetin aitouden.
On totta, että EU-jäsenyys on kaventanut kansallista itsemääräämisoikeutta ja siirtänyt päätösvaltaa Euroopan unionille.
Liittymispäätös oli kuitenkin suvereenin kansan enemmistön päätös, johon mandaatti saatiin 56,89 – 43,11 % -tulokseen päättyneestä kansanäänestyksestä.
Yhtä suvereenisti voi Suomen kansa niin halutessaan myös EU:sta irtautua, joten Suomen itsenäisyyttä kyseenalaistavat puheet voi jättää omaan arvoonsa.

Loviisan seudulla järjestettävät lukuisat Suomi 100-tapahtumat osoittavat, että itsenäisyyttä osataan ja halutaan täälläkin arvostaa. Erityisesti koululaisten aktiivisuus Suomi 100-tapahtumiin osallistumisessa on ollut ylentävää seurattavaa.
Itsenäisyys on etenkin nuoremmille sukupolville jo niin itsestäänselvyys, ettei siihen kohdistuvia mahdollisia uhkia ehkä tunnisteta. Käynti sankarihaudoilla on hyvä muistutus siitä suurimmasta mahdollisesta uhrauksesta, jonka silloinen nuoriso joutui sotavuosina tekemään itsenäisyyden säilyttämiseksi.
Vaikka sotilaallisen hyökkäyksen uhka vaikuttaa kiristyneistä kansainvälisistä jännitteistä huolimatta olevan melko vähäinen, voidaan Suomen suvereniteettia ja yhteiskuntajärjestystä haastaa monin eri tavoin.

Ulkovaltojen on mahdollista pyrkiä vaikuttamaan Suomeen ja suomalaisiin esimerkiksi erilaisin valeuutisin sekä trollaamalla tekaistuin viestein sosiaalisen median tehokkailla kanavilla.
Vaikka sankarivainajia ja viimeisiä veteraaneja ei heidän poismenon jälkeenkään sovi koskaan unohtaa, on itsenäisyyspäivän vieton sisältöä tarpeen pohtia uudelleen.

Miekoilla varjellun valtiollisen itsenäisyyden rinnalla voitaisiin korostaa myös pienen Suomen kulttuurin ja kielten vaalimisen tärkeyttä Euroopassa. Siitä ei silti pidä synnyttää turhaa vastakkainasettelua monikulttuurisuuden kanssa.
Suomi 100 -teema ja -tapahtumat ovat hienolla tavalla onnistuneet palauttamaan Suomen lipun ja leijona-tunnukset jälleen koko kansan käyttöön sekä positiivisen kansallistunteen symboleiksi.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille Lovarin lukijoille ja tukijoille!