Homekoulun kaava

Homeessa olevat koulut ja muut julkiset rakennukset mietityttävät ja rassaavat varsin laajalti ympäri maata. Torstaina (13.9.) kerrottiin Yleisradion uutislähetyksessä, että kymmenen prosenttia maan koululaisista opiskelee tällä hetkellä väistötiloissa.

Olen muutaman rakennusalan ihmisen kanssa keskustellut viime vuosien aikana aiheesta ja syy ongelmaan vaikuttaisi olevan aika raadollinen: Urakoita ei kokonaisuutena valvo kukaan.
Käsittääkseni rakennushankkeelle valitaan (kunnan virkamiehet ja luottamuselimet) ensin kilpailutuksen jälkeen pääurakoitsija. Paperilla edullisin tarjous menee luonnollisesti usein helpoiten läpi.

Tämän jälkeen rakennusprojekti pääsääntöisesti pilkotaan pienempiin urakoihin, joita tekemään valitaan useimmiten paperilla edullisimmalta vaikuttava tekijä. Näin kaikille osapuolille jää jo lähtökohtaisesti alibudjetoidusta (jotta menisi läpi) urakasta jotakin viivan alle. Sitten ryhdytään töihin.

Työmaan edetessä projektia valvotaan ilmeisen vaihtelevien käytäntöjen mukaan. Kaikki osapuolet haluavat valmista sovitussa aikataulussa, muuten tulee sakkoja ja sanomista.

Suomessa on paperin ulkopuolella neljä vuodenaikaa. Saattaa vaikkapa sataa vettä ja räntää viikkokausia, jolloin tiettyjä rakennusvaiheita ei missään nimessä pitäisi tehdä. Budjetti ja aikataulu ovat kuitenkin sokeita moiselle. Samoin esimerkiksi sille, että jonkin tietyn aliurakan avainhenkilö sairastuu, tai vaikkapa ratkeaa paineen alla ryyppäämään, jolloin koko projekti seisoo.

Yleisesti ottaen materiaaleista ja työn jäljestä tarvittaessa tingitään ja joustetaan, jotta budjetti ei ylity, tai projekti myöhästy aikataulusta. Hyvin usein kaverit valvovat toisiaan, etenkin pienillä paikkakunnilla. On kaikkien osapuolten etu, että urakka saadaan ”kunnialla” maaliin. Saattaa olla kiire jo aloittamaan tai jatkamaan seuraavaa työmaata.

Loppu- ja käyttöönottotarkastuksessa pienet ja suuremmatkin virheet ja laiminlyönnit tarvittaessa vaikka peitetään.

Ketään ei loppujen lopuksi kiinnosta, millainen koulusta lopulta tuli. Kyseessä on julkinen rakennus, joka kuuluu kaikille, mutta samalla ei kenellekään.
Rakennus jää pahimmassa tapauksessa täyteen erilaisia ansoja, mutta niiden paljastuessa saattaa olla mahdotonta saada niistä enää ketään vastuuseen. Vuosikausien kallis riitely on vähintään edessä.

Jokainen, joka on rakentanut tai rakennuttanut itselleen tietää, että budjetti pettää. Jotakin yllättävää sattuu varmaankin aina. Julkisissa urakoissa tätä luonnonlakia ei oteta huomioon.

Kunnallispolitiikassa on erittäin yleistä, että investoinnit saadaan talousarvio ja -suunnitelmavaiheessa näyttämään mahdollisimman edullisilta, jotta ne menisivät päätöksentekoprosessissa läpi. Tässä vaiheessa kylvetään homekoulun siemen.