Historiaa ei hevin sormeilla

Muiden tiedotusvälineiden tapaan myös Loviisan Sanomat saa vuosittain useita viestejä, joissa pyydetään tai suorastaan vaaditaan muuttamaan tai poistamaan vanhoja lehden nettisivuilla julkaistuja uutisia.

Internetin hakupalveluiden käytön yleistyminen ja keskustelu tiedollisesta itsemääräämisoikeudesta sekä oikeudesta tulla unohdetuksi ovat lisänneet mediaan kohdistuvia toiveita verkossa julkaistujen sisältöjen poistamiseksi.

Verkossa kerran julkaistu sisältö voi nousta esille vuosikymmenienkin päästä esimerkiksi jutussa esiintyneen henkilön nimen perusteella.

Julkisen sanan neuvosto julkaisi maaliskuun alussa lausuman tiedotusvälineiden nettisivuilla olevien vanhojen sisältöjen poistamisesta ja muuttamisesta.
Neuvoston mukaan tiedotusvälineiden verkossa julkaisemat sisällöt ovat historiaa, johon ei pidä puuttua kuin erityisen painavista syistä.

Neuvoston mukaan tiedotusväline voi suostua poistamaan tai muuttamaan julkaisemaansa verkkosisältöä vain poikkeuksellisen painavin perustein, mikäli vanha journalistinen sisältö aiheuttaa kohtuuttomia seurauksia yksityishenkilöille.

LS on parin vuosikymmenen aikana neljästi poistanut vanhoista nettijutuista nimiä. Jutut ovat muilta osin jääneet näkyville, ja niihin on lisätty tieto muutoksista.

Vanhojen sisältöjen poistopyyntöjen kirjo on laaja ja värikäs.
Joissain tapauksissa törkeistä rikoksista tuomitut ja tuomionsa kärsineet vaativat nimensä poistamista vanhoista rikosuutisista.
Yhdessä tapauksessa tuomionsa sovittanut varas kertoi katuvansa “nuoruuden hölmöilyjään” ja yrittävänsä aloittaa uutta elämää; viettää normaalia arkea ja käydä töissä. Hänen ongelmakseen muodostui rikollinen menneisyys, joka oli jokaisen työnantajan, naapurin ja vuokranantajan luettavissa internetissä.

Mies kertoi hakeneensa töitä, mutta työnhaku oli tyssännyt aina siihen, että työhönottaja oli nimen perusteella “googlannut” tiedot hänen rikostuomiostaan.

Myös asunnon vuokraaminen osoittautui mahdottomaksi omalla nimellä. Miehen tuomion kärsiminen jatkui internetissä. Miehen piina oli uskottavasti kohtuuton, ja nimi poistettiin vuonna 2004 julkaistusta jutusta.

Joskus nimen ja uutisen poistamispyynnön taustalla on huono tulos urheilukilpailuissa tai heikompi menestys missikisoissa.
Joskus pyynnön syynä on aiemmin annetut lausunnot tai mielipiteet, jotka voivat vuosia myöhemmin tuntua kiusallisilta. Samoin esimerkiksi poseeraaminen vanhassa lehtikuvassa jo vaihtuneen puolison kanssa tuntua myöhemmin ikävältä.
Näihin vaatimuksiin ei suostuta, ja nimen poistaminen on muutenkin hyvin harvinaista.

Tekniikan kehittyessä myös vanhoja ”paperilehtiä” mahdollista on lukea ja hakea internetissä. Niistä nimien poistaminen on käytännössä mahdotonta.

Esimerkiksi LS:n verkkosivuilla on linkki, josta voi lukea 100 vuotta vanhoja Loviisan lehtiä sekä etsiä hakukoneen avulla niistä nimiä ja tapahtumia vuoden 1918 tapahtumista. Kenen isä ampui ketäkin.
Tehokkaiden hakukoneiden myötä internetistä on muodostunut maailman suurin mielivaltainen henkilörekisteri ja villi tietokanta.

Oikeus voi velvoittaa hakukoneyhtiöitä poistamaan nimiä hakukoneista, mutta ei tiedotusvälineistä.

Yksilönsuojan kannalta tilanne on hankala. Journalistin ohjeissa todetaan, että “Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta”.

Eli mitä lievempi on rikos tai tavallisempi on tekijä, sitä korkeampi on yksityisyyden suoja. Ja päinvastoin. Esimerkiksi murhista tuomitun pedofiilin ja murtovarkaan nimensuoja on erilainen. Samoin päättäjän ja tavallisen kuntalaisen.

Rikollisten nimien julkaisemisessa noudatetaan Loviisan Sanomissakin huolellista harkintaa. Nimen julkaisemiseen tulee aina olla painavat ja kestävät perusteet, jotka kestävät myös aikaa eli tarkastelua vuosikymmenienkin päästä.