Hieno näyttely, huono paikka

Loviisan kirkossa joulun ajaksi järjestetystä veistosnäyttelystä syntynyt kohu näyttää laajentuneen jo valtakunnalliseksi sekä leiskuvan rajusti ja värikkäästi yhä myös Facebookissa. Jos veistosten sanomalle haettiin näkyvyyttä, niin sitä on todellakin saatu hieman ehkä jopa kohtuuttomasti.

Tilapäisen näyttelyn herättämät reaktiot hämmentävät. Vaikuttaa siltä, että veistoskohussa törmäävät perinteistä, pyhää ja harrasta kirkkokulttuuria vaaliva kirkkoväki sekä ehkä jäykkiä perinteitä vieroksuvat uudistusmieliset rajojenmurtajat. On ilmeistä, että törmäyksissä syntyy kolhuja puolin ja toisin, kuten tässäkin. Reaktiot osoittivat, että kirkko ja etenkin alttarin edusta on monille seurakuntalaisille yhä niin pyhä ja arvokas alue, ettei siihen haluta mitään kiistanalaista, naurunalaista tai muutakaan ylimääräistä. Kuka oikeasti osaa sanoa onko se oikein tai väärin? Paljolti makuasia. Kauneus tai kauhistus on katsojain silmissä.

Hieman vastaavalla tavalla kirkkokansaa jakoivat vuoden 2011 marraskuussa Loviisan kirkon penkkien maalipintaan painautuneet kansainvälistäkin julkisuutta saaneet takapuolikuviot, joiden kohtalosta väännettiin puolitoista vuotta. Maalausvirhe korjattiin, ja osa piti sitä huumorintajun puutteena.

Tosin pyllykuviot olivat sattuman vahinko, veistokset laajalti tunnetun taiteilijan tuotoksia. Nyt esille olevasta teoksesta voidaan aina olla montaa mieltä, kuten taiteesta yleensäkin, mutta humpuukia se ei silti ole. Arvostetun taiteilijan vastaavia teoksia on ollut esillä paremmissakin paikoissa kuten esimerkiksi nykytaiteen museossa Kiasmassa sekä Amos Anderssonin taidemuseossa ja ties missä muuallakin. Kirkossa olevan veistokset eivät ole edes taiteilijan ”pysäyttävintä” arsenaalia.

”Kauneus tai kauhistus on katsojain silmissä.”

Veistosnäyttely on epäilemättä puhutteleva ja hieno, mutta jos ja kun sen sijoittaminen aivan alttarin äärelle loukkaa niin monia seurakuntalaisia, niin valittu ajankohta sekä paikka ovat reaktioista päätellen turhan provosoivia ja sopimattomia. Taide saa tietenkin olla koskettavaa, pysähdyttävää ja vastenmielistäkin, mutta mieluiten aikoina ja paikoissa, jonne ei haluttomien ole liki pakko tulla.

Olisi aika epäkohteliasta todeta esimerkiksi kotikirkon ”puhuttelevia veistoksia” tuskaileville vanhuksille, että he ovat ajasta jäljessä olevia ahdasmielisiä ja nykytaidetta ymmärtämättömiä konservatiiveja. Tai mitäs läksit joulukirkkoon. Kirkkopyhien ulkopuolella vastaavaa kohua tuskin olisi edes syntynyt.

Vaikka kiistely veistoksista eri puolilla hieman kirveleekin, on tapaus kuitenkin nostanut ehkä tarpeellisella tavalla esille seurakuntalaisille tärkeitä arvoja ja herkkiäkin kysymyksiä.
Jälkimmäisiin kuuluu varmaakin arkinen hallinnollinen kysymys kirkon tilojen käyttöä koskevasta ohjeistuksesta. Siinäkin olisi hyvä löytää toimivia kompromisseja seurakunnan eri toimintojen ja yhteistyöryhmien kesken, jotta kirkko voisi vaalia sekä perinteitä että uudistua loukkaamatta tai rajoittamatta silti kohtuuttomasti jäsentensä arvoja ja tunteita.

Ponteva poliisi!

Itä-Uudenmaan poliisi tiedotti eilen pidättäneensä kolmikon, joka epäillään ryöstelleen joulukuussa myyntipisteistä Loviisassa ja Porvoossa. Loviisassa yksi tekijöistä ryösti huumeruiskulla uhaten pienen summan rahaa keskellä kaupunkia Keittiömaailman myyntipisteestä, mutta pääsi pakenemaan paikalta. Tapaus herätti huolta kaupungin turvallisuudesta.

Porvoosta ja Pohjanmaalta kotoisin olleen 20-vuotiaat tekijät ovat jo tunnustaneet tekonsa.
Poliisia voi onnitella tekijöiden nopeasta pidättämisestä, vaikka kasvojen peittäminen huiveilla ja hupuilla vaikeuttikin epäiltyjen tunnistamista ja jäljittämistä. Pikaiset pidätykset viestittävät aina korkeasta kiinnijäämisen riskistä, mikä hillinnee myös muita rötöksiä harkitsevia.