Pojanpoika mallina. Svante Martin tiedetään ja tunnetaan näyttelijänä, mutta hän on myös erinomainen taiteilija. Kuva: Mika Mykkänen
Näyttelyn nimi ”Taivaan ja maan välillä” pitää kutinsa. Galleria Theodorin seinällä räiskyy linnunrata ja toisaalla pikkutarkasti maalatut, hieman surumieliset muotokuvat herättelevät ajatuksia.

LOVIISA Televisiosta ja elokuvista tuttu, nyt jo eläkkeellä oleva näyttelijä, kirkkonummelainen Svante Martin on tuonut Galleria Theodoriin massiivisia akryylimaalauksia.

Fotorealismi ja abstraktit siveltimen vedot ovat rintarinnan näyttelyssä, joka on esillä hänen vanhempiensa synnyinkaupungissa 23. syyskuuta saakka.
Sisääntuloaulaa hallitsee teos ”Suru”. Maalauksessa vanha nainen katsoo kohti. Kuvasta voi aistia sen, kuinka henkilökohtainen se on.

– Kun hautasimme isäni Loviisaan vanhalle hautausmaalle, otin äidistäni kuvan, kun näin hänen surunsa siellä.
Avioliitto oli kestänyt 70 vuotta. Valokuvaan ikuistetusta hetkestä syntyi suuri mustavalkoinen maalaus.
– Äitini ei pidä kuvasta, koska hänen mielestään hän on kuvassa niin kauhean näköinen.
– Suru ei ole aina kaunis. Suru on aina ihan hirveä juttu. Suru pitää tuntea ja se pitää osata kohdata, mutta kaunis se ei ole.

Pienissä osissa. Ison teoksen vieressä oleva pikkukuva avaa Suru-teoksen tekoprosessia. Itse teos on vaikuttava. Kuva: Mika Mykkänen

Hyvin henkilökohtaisen teoksen tekeminen ei ollut vaikeaa.
– Se oli loppujen lopuksi helppoa. Tein siinä samalla surutyötä. Tunne oli alitajuisesti mukana.
Maalatessa ei ole vuodatettu kyyneliä.
– Tein teoksen ja jälkikäteen ryhdyin keksimään teorioita siitä, että olen varmaan tehnyt surutyötä samalla.
Samaa analyysiä hän on tehnyt myös muiden maalauksien kanssa.
– Olen pyrkinyt siihen, että kaikki maalaukset jotka ympärillä ovat, tulevat suoraan alitajunnasta.
Liika yrittäminen aiheuttaa myös huonon lopputuloksen. Toinen mustavalkonen teos on pojanpojasta. Kuva voisi olla 1950-luvulta tai aiempaakin.
– Ihmiset pitävät tästä koska se on niin vanhahtavan näköinen. Teoksen nimi on Muotokuva vuonna 2017.
Hän kertoo, että nimi tulee siitä, että kuvan nuori poika katselee tulevaisuutta huolestuneena.
– Ajatus on minun, Trump ja miten kaikki on tällä hetkellä epävakaata.

Värikästä seassa

Mustavalkoisten teoksien surumielistä pohjavirettä kompensoivat näyttelyn värikkäät teokset, jossa muun muassa linnunrata hehkuu kirkkaissa väreissä.

– Se on purkaus, joka tulee suoraan alitajunnasta.
– Avaruus ja alitajunta muistuttavat yllättävän paljon tosiaan. Meillä on aivoissamme pieni avaruus. Kun teen näitä kuvia, niin minulla on sellainen olo, että olen mukana tässä kaikessa – mukana maailman prosesseissa.

Abstraktit teokset ovat haastavia.
– Voin tehdä kymmenen tuollaista ja niistä yksi toimii.
Epäonnistuneet työt joutuvat liekkeihin tai maalataan päälle.
– Ainakin tuhannen verran on poltettu.

Suurien pintojen mies

Kaikki teokset on tehty suurille pinnoille. Martin sanoo uskovansa, että isot teokset tuovat paremmin tunteen esille ja helpottavat katsojan mahdollisuutta tavoittaa erilaisia tunnetiloja teoksen avulla tai kautta.

– Siltikään ne eivät ole liian isoja tähän tilaan. Pelkäsin sitä, että ne ovat.
Hän pitää Galleria Theodoria erinomaisena paikkana hänen teoksilleen. Almintalo oli vaihtoehto näyttelylle, mutta hän ei pitänyt paikasta.
– Tämä (Theodor) on vanhan ajan näyttelypaikka. Tämä on vähän boheemi ja täällä on puhtaita pintoja.

Hän on nyt myös Loviisan taideyhdistyksen jäsen.
– Olin hirveän otettu, että täällä on yhdistys, joka mahdollistaa asioiden esille tuomisen. Se on kova juttu oikeasti.

Taide on intohimo

Taide on ollut elämässä mukana pitkään, mutta aina hieman taka-alalla.
– Olen koulutettu näyttelijä. Televisio ja elokuvat ovat tehneet minut tunnetuksi.
Martin on tuttu monesta suomalaisesta televisiosarjasta. Listalla on roolit Ruusun aika, Metsolat, Samppanjaa ja vaahtokarkkeja, Pimeän hehku, Tähtitehdas ja viimeisimpänä Sorjonen.

Hän sanoo näyttelemisen olevan nyt ohi. Sorjoseen hän päätyi, kun käsikirjoittajana oli hyvä ystävä.
Nyt hän keskittyy taiteeseen.

– Tämä on minun suuri intohimoni.