Mielikuvituksen lentoa ja taitavaa käsityötä. Bengtskärin majakka toimii leluauton sähköjärjestelmällä ja juokseva koira saa seurakseen tiikerin.

LAIVASILTA Tervetuloa kotiteatteriin! Maailman ensi-iltaan.

Itse asiassa kotiteattereita on peräti 19, esillä ne ovat Saltbodanin aittagalleriassa.

Taiteilija Markus Forss on tehnyt kotiteatterit – hän kutsuu niitä myös satukaapeiksi ja kotitemppeleiksi – yhdessä Mama Arts Café -tiiminsä kanssa Nepalin Pokharassa. Forss muutti Pokharaan viisi vuotta sitten ja siitä on tullut hänen uusi kotikaupunkinsa.

Satukaapit, Knock knock on Heaven´s Door -sarja, sai alkunsa, kun Forss yhdisti kaksi loviisalaista ”reseptiä”: taikataikinan käytön entiseltä puolisoltaan, taiteilija Kati Forss-Lounamaalta, sekä Hakeva ry:n kehittelemät pikkuväen pikkuovet.

– Hullu ajatus lähti Loviisasta. Varastaa saa, mutta ei plagioida, Forss nauraa.

Yksityiskohtia. Huussissa tarvitaan tätäkin. Kuva: Marita Itävuori

Nykyisin kaapit ovat tiimityötä: Forss suunnittelee, Durga tekee laatikot, Manish ja

Dipendra tekevät hahmoja ja maalaavat yhdessä Forssin kanssa.

Puuseppä Durga tekee laatikoina kokopäivätyönä, muut kolme puolipäiväisesti. Tiimi tekee taidetta, mutta tavoitteena on myös hankkia elanto.

Nyt homma on alkanut toimia, vaikka tiimissä ajatusta aluksi ihmeteltiin.

– Sanoin että takaan, että teillä on helkkarin hauskaa!

Mielikuvitus rajana

Satulaatikoita oli esillä vuosi sitten Westankärrin galleriassa Kemiönsaarella. Ne saivat hyvän vastaanoton.

Ja millaisia laatikoita tiimi on tehnytkään!

Hauskoja, kekseliäitä, täynnä yksityiskohtia.

Suurin osa näyttelyssä esillä olevista kaapeista ammentaa ideansa suomalaisesta kulttuurista: talvisauna, ulkohuussi, laivan komentosilta, Suomen presidentit, syysmetsästys. Bryggalla ollaan keskellä merenkäyntiä ja suuntaa näyttää Bengtskärin majakka, Forssille tuttu näky suvun kesäpaikasta, jossa hän viettää kesänsä Suomessa, Loviisan ohella.

19 kaappia. Knock knock on Heaven´s door -näyttely on esillä Saltbodanin aitassa. Kuva: Marita Itävuori

Kaapeissa on käytetty taikataikinan lisäksi mehiläisvahaa, jalopuuta, bambua, öljyväriä, akryyliä, maapähkinää, hopeaa… oikeastaan mitä vain, mikä herättää tiimin mielenkiinnon.
Symbolit kreikkalaisesta juoksevasta koirasta sulautuvat nepalilaisiin elementteihin sulassa sovussa.

Muutama näyttelyn laatikko on tiimin nepalilaisten suunnittelemia ja toteuttamia.

Dipendran tekemän kaapin ovea koristaa palettia pitelevä tiikeri, jonka takana näkyy Bengtskär. Tiikeri on Forssin lempieläin ja alter ego.

Nepaliin sattumalta

Forss päätyi Nepaliin sattumalta. Hän ja Jan Lindh, Lovisa Gymnasiumin silloinen rehtori, avustivat koulua Nepalissa. Yhteyshenkilö kutsui Forssin puoleksi vuodeksi maalaamaan.

– Yhteinen projekti oli sysäys. Tykkään uusista asioista ja Nepalissa on rento meininki ja värikäs elämäntapa. Hintatasokin on ihanan lompakkoystävällinen.

Pokhara sijaitsee Himalajan korkeimpien vuorenhuippujen juurella. Forssin parvekkeelta näkyy Annapurna II.

Pokhara oli Forssin mukaan hippien suosiossa, mutta nykyisin kaupungissa käy paljon keski-ikäisiä vaelluksen ja melonnan harrastajia. Pokhara on lisäksi yksi riippuliitäjien viidestä mekasta maailmalla.

Mama Arts Cafén tärkeä kohderyhmä ovatkin juuri turistit. Forss onkin kehitellyt toimintaa viime ajat yrityspohjalta.

Forss kehuu Pokharaa kaikin puolin miellyttäväksi asuinpaikaksi.

– Siellä voi syödä vaikka ruotsalaisia lihapullia, mutta itse valmistan lähinnä kotiruokaa.
Forssin näyttely on avoinna Saltbodanin aittagalleriassa 16. heinäkuuta saakka. Sen jälkeen hän viettää aikaa suomalaisessa saaristossa. 12. syyskuuta suuntana on jälleen Nepal.