Glenn Lindholm pakkaa omat sukset mukaan Pyeongchangiin

Kohti kisoja. Suomi ottaa hiihtolajeista viisi, kuusi mitalia, uskoo Glenn Lindholm, joka on hiihtokommentaattorina Pyeongchangin olympialaisissa. Omat sukset on pakattu mukaan. Urheilu on ollut elämässä aina mukana. Kun hän kuuden aivoleikkauksen vuoksi vietti pitkiä aikoja sairaalassa, päiviä rytmittivät Naganon olympialaiset, futiksen MM-kisat Ranskassa ja Ramsaun MM-hiihdot. Kuva Auli Henriksson
Glenn Lindholm on tuttuun tapaan hiihtolajien arvokisakommentaattorina Ylellä, kun olympialaiset Etelä-Korean Pyeongchangissa käynnistyvät. 20 vuotta sitten hän valmistautui oman kisapaikan saamiseen Naganon olympialaisiin, kun aivokasvain pysäytti.

PERNAJA Vuokatin urheiluopistolla viime syksystä asti valmennuspäällikkönä työskennellyt Glenn Lindholm sanoo, että kasvain käy mielessä, kun joka toinen vuosi käy tutkimuksissa ja odottaa tuloksia. Muuten vauhdikas arki liikunnan parissa sujuu ilman varjoja sairauden uusiutumisesta.

Tammikuun 1998 tapahtumia oli tänä vuonna syytä mietiskellä syvemmin, kun vanhin lapsi, Remi, täytti 20 vuotta. Remi syntyi, kun tulevalta isältä löydettiin aivoista kasvain.

– Kasvain löydettiin Rovaniemellä 15.1.1998. Pahin paikka oli kertoa raskaana olevalle vaimolle Johannalle. Itkimme yhdessä Lapin keskussairaalan rappusilla.
Lindholm pääsi leikkaukseen heti seuraavana päivänä Oulussa. Kananmunan kokoinen aivokasvain oli aiheuttanut myös vesipään, ja päähän asennettiin pumppu pitämään yllä nestekiertoa. Kasvaimeen ei tässä vaiheessa vielä koskettu. Kun Glenn heräsi nukutuksesta, oli hänestä tullut isä, Remi oli päättänyt syntyä samaan hässäkkään.

– Näin jälkeenpäin on helppo nauraa, että pojan ajoitushan oli loistava, olihan isä jo valmiiksi sairaalassa. Rullasin pyörätuolilla tapaamaan pientä poikaa ja ihanaa vaimoani, joka yllättäen oli joutunut synnytyssairaalaan hiihtovaatteissa.

Vauva pääsi ensimmäiselle lennolleen jo kolmen vuorokauden ikäisenä. Remi kastettiin pikaisella aikataululla, sillä elämään oli isän kasvaimen myötä tullut iso epävarmuustekijä. Glenn siirtyi Töölöön Hyksin hoiviin ja aloitti taistelun aivokasvainta vastaan.

Juha Hernesniemi leikkasi maailman parhaan neurokirurgin taidollaan, Glenn kertaa.
Operaation jälkeen hän oli elämänsä huonoimmassa kunnossa. Aina liikkunut mies oli harmissaan, kun hoitajat yrittivät saada häntä liikkumaan, edes nousemaan istumaan.

– En jaksanut, ei huvittanut. Onneksi telkkarista tuli Naganon olympiakisat ja onneksi huonekaveri herätti, kun oli huomannut Mika Myllylän hiihtävän kohti olympiavoittoa.

Se, että oli itse vain hetkeä aikaisemmin treenannut samoihin kisoihin, ei ollut päällimmäinen miete sairaalan pedissä, vaikka katselikin, että Suomea edusti vapaan viidelläkympillä miehiä, joille hän ei ollut koskaan hävinnyt. Vähitellen hän nousi jaloilleen, raahautui vessaan ja suihkuun ja pääsi kotiin. Kotona hän alkoi ulkoilla, aloittaen postilaatikolle kävelystä. Muutaman viikon kuluttua hän lähti hiihtoladulle.

– Olin surkea, en meinannut millään pysyä pystyssä. En antanut periksi, piti kiertää tuttu kympin lenkki Loviisassa. Aikaisemmin siihen meni 35 minuuttia, nyt kolme kertaa kauemmin ja olin rättiväsynyt lenkin jälkeen, hän muistelee.

Hyviä ja huonoja uutisia

Perhe-elämä jatkui Rovaniemellä ja mies pääsi aika nopeasti melko omasta mielestään ok-kuntoon.
– En tiedä mitä ajattelin, kun huhtikuussa ilmoittauduin Oloksen 50 kilometrin hiihtoon. Olin kovalla lääkekuurilla, enkä saanut ajaa edes autoa. Jälkitarkastukseenkin oli vielä kuukausi aikaa. Hiihdin ihan hyvin ja olin kolmas. Mietin, että tästä tämä taas lähtee. Kävin vielä huhtikuun lopulla Utsjoen neljäntuulen kilpailuissa ja Inarin Kultapullokisoissa, hän kertaa.

Jälkitarkastus toukokuussa toi sekä hyviä että huonoja uutisia. Leikkaus oli onnistunut, mutta kasvainta oli edelleen aivoissa. Hetkellisen romahduksen jälkeen hän sopeutui ajatukseen, että taistelu jatkuu vielä.

– Päätin, että laitan itseni todella hyvään kuntoon. Minulla oli selkeä tavoite, kun oli reilu kuukausi aikaa leikkaukseen. Halusin voittaa tämän taistelun, halusin tyrmätä kasvaimen ja ryhdyin treenaamaan.

Kolmannesta leikkauksesta on jäänyt mieleen tylsyys sairaalassa, jossa hän joutui olemaan pitkään. Päivät täyttyivät jalkapallon MM-kisoilla, jotka käytiin Ranskassa.

– Muuhun ei ollut mielenkiintoa. Makasin terassilla ja surkuttelin. Olin varmaan tosi veemäinen sinä kesänä. Onneksi Johanna ja Remi pitivät miehen pystyssä, ja olihan minusta tulossa isä, Kevin oli jo ilmoittanut tulostaan, hän miettii.

”Häijyn näköinen mies”

Sairaalasta palasi “häijyn” näköinen mies. Pää oli ajeltu kaljuksi, otsassa oli pitkä leikkausarpi ja ompeleet sojottivat joka suuntaan. Ulkonäöstä viis, aivokasvain oli tyrmätty. Kaikki oli hyvin, esikoinen kasvoi ja toinen lapsi oli tuloillaan. Oli vain yksi ongelma, juoksu ei onnistunut.

Lindholm kertoo kokeilleensa puolen vuoden aikana monta kertaa ja aina muutaman kilometrin jälkeen sama lopputulos, maailma tuntui pyörivän ympärillä ja olo tuntui humalaiselta. Luonnollisesti mieleen tuli, oliko kasvain uusiutunut.

– Elin epätietoisuudessa, lääkäriin en mennyt. Ehkä olin tyypillinen suomalainen mies, ehkä vain pelkäsin, että kasvain tekisi vastaiskun enkä halunnut elämääni lisää tapahtumia.

Lopulta kun hän lääkärin pakeille meni, syyksi selvisi päähän asennettu pumppu, joka ei kestänyt juoksua. Suntin poisto vaati vielä kolme aivoleikkausta Töölössä.

– Leikkausten keskellä syntyi elämäni toinen miehenalku, Kevin. Olin taas sairaalassa ja tällä kertaa katselin Ramsaun MM-hiihtoja. Nyt olen jo kiitollinenkin kasvaimesta. Se muutti minua ihmisenä rauhallisempaan suuntaan. En ota stressiä pikkuasioista, kun tiedän elämän ja kuoleman realiteetit, hän miettii.

Perheeseen syntyi Kevinin jälkeen vielä kolme lasta, Mette, Isac ja Kent. Perheen arki nyt kulkee kolmessa paikassa, Pernajassa kodin arkea pyörittää Johanna kolmen lapsen kanssa, Kevin opiskelee ja harjoittelee Ruotsissa, Remi opiskelee ja harjoittelee Vuokatissa, jossa Glenn nyt työskentelee.
Kisat melkein kotipihalla
Valmennuspäällikkönä Vuokatissa Glenn aloitti viime lokakuussa. Päätyön ohella hän on Vuokatissa tammikuussa 2019 pidettävien nuorten MM-hiihtojen pääsihteeri.
– Kisat käydään melkein kotipihalla. Ensi vuoden lumia on jo valmiina noin 20 000 kuutiota, ja vielä tykitetään 30 000 kuutiota, hän kertoo valmistautumisesta.
Valmennuspäällikkönä hän on vastuussa etenkin kansainvälisistä suhteista, helmikuussa Kiinan maajoukkue hiihtolajeissa, eli yhdistetyssä, hiihdossa ja mäkihypyssä, tulee leireilemään, myös kiinalainen nuorten maajoukkue tulee valmistautumaan MM-kisoihin. Viime vuonna Vuokatissa oli valmennettavia 27 eri maasta. Lindholm on valmentanut muun muassa Trinidad& Tobacosta ja Intiasta lähtöisin olevia hiihtäjiä tavallisempien hiihtomaiden lisäksi.
Ohjelmassa on myös paralympialaiset Etelä-Koreassa olympialaisten jälkeen.