Geologien kenttäkurssilla kerättiin parisataa näytettä

Metsässä. Kompassin näyttämää tutkimassa professori Jeremy Woodard ja latvialainen opiskelija Kristina Kučinskaite. Kuva Auli Henriksson
Professori Krister Sundblad Turun yliopiston geologian laitokselta on jo vuosia vetänyt maastokaivauskursseja Loviisan seudulla, kuluneella viikolla pidetyllä kurssilla on mukana kolmisenkymmentä opiskelijaa.

PERNAJA Aurinko ei ole vielä noussut, kun geologian opiskelijat ja opettajat eri puolilta Suomea ja maailmaa valmistautuvat viimeiseen kenttäpäivään. Tukikohtana on Perinnekeskus Kuggom.

Professori Krister Sundblad eläköityy ensi keväänä, joten tämän syksyn kenttäkurssi on viimeinen tällä mallilla. Kaikkiaan kurssi on pidetty 17 kertaa, tällä seudulla leiri on 14. kerran. Askolassa ja Pernajassa aikaa viettävä Sundblad ei aio töitä jättää eläköitymisen jälkeen, joten mies nähtäneen jatkossakin itäuusmaalaisissa metsissä.

Legenda. Krister Sundblad on tehnyt pitkän yliopistouran. Eläkepäivät yliopistosta alkavat keväällä, mutta työt jatkuvat. Kenttäkursseilla on ainutlaatuinen yhteishenki ja siellä syntyy elinikäisiä ystävyyssuhteita. Sundblad aloitti oman uransa kesätöillä vuonna 1974. Kuva Auli Henriksson

Moni jo työelämässä oleva käyttää omaa lomaansa työpaikoillaan päästäkseen mukaan kurssille, ilman palkkaa Sundbladin avuksi. Kaikkiaan kenttäkursseilla Loviisassa on ollut vuosien mittaan kolmisen sataa opiskelijaa.
Professori Jeremy Woodard tuli Etelä-Afrikasta asti ottaakseen kurssille osaa. Hän osallistui opiskelijana kenttäkurssille vuonna 2003 ja on sittemmin työskennellyt Turun ja Oulun yliopistoissa ennen nykyistä professuuria Kwazulu-Natalin yliopistossa Etelä-Afrikassa. Sundbladin vetämällä kenttäkurssilla hän oli viidettä kertaa.
– Verkostoitumista, ystävien kanssa olemista, Woodard kiteyttää ammatillisen puolen lisäksi kurssille tulemista.

Metsissä tarpomista ja kuopan kaivuuta

Leirillä on 31 opiskelijaa eri yliopistoista ja maista sekä kymmenisen opettajaa. Osallistujista suurin osa on Åbo Akademin, Turun ja Pietarin yliopistoista, ja heidän lisäkseen on opiskelijoita Oulusta, Virosta, Latviasta, Espanjasta, Ranskasta, Saksasta ja Egyptistä.

Sunnuntaina ryhmä kokoontui Kuggomiin, ja osallistujat saivat lyhyen esittelyn alueesta, kuulivat muun muassa Pernajassa noin 400 vuotta sitten toimineesta hopeakaivoksesta, ja Pernajan kirkossa käytiin katsomassa tästä hopeasta aikoinaan tehtyä lautasta. Maanantaina kierreltiin katsastamassa eri paikat, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina oltiin näytteidenotossa koko päivä.
– Lokakuu on ajankohtana yliopistoille sopiva, mutta etenkin koska ei vielä ole lunta eikä enää hirvikärpäsiä, huomauttaa Sundblad.

Pussit mukaan. Linnéa Blåfield haki ryhmälleen Minigrip-pussit näytteitä varten, vasemmalla Bence Balogh ja Arturs Pladpirs. Kuva Auli Henriksson

Linnéa Blåfield opiskelee viidettä vuotta Turun yliopistossa. Leirillä hän on ensikertalainen.
– On tarvottu metsissä, kaivettu kuoppia ja otettu hiekkanäytteitä, hän listaa ja on tyytyväinen leirin antiin.
Blåfield on jo puolisentoista vuotta työskennellyt jokitutkimuksessa, ja jokisedimentin tutkimuksessa käytetään samantapaisia menetelmiä kuin leirillä, joten päivät ovat olleet mielekkäitä. Viileitä tosin, kun ennen auringonnousua lähdetään ja palataan illaksi Kuggomiin. Blåfield hymyileekin, että välillä kisataan, kuka saa kaivaa kun on niin kylmä. Metsäpäivien iltoina on vielä luentoja.

Noin 200 pussia

Kolmen kenttäpäivän aikana kerätään kaikkiaan parisensataa näytettä. Näytteet viedään päivän päätteeksi saunaan kuivumaan ennen seulontaa ja analysointia.

Egyptin Kairosta ensimmäistä kertaa Eurooppaan ja Suomeen tullut Mohamed Essam lyö lapiota kuoppaan niin, että kipinät lentävät.
– Teillä on paljon kovia kiviä täällä Suomessa, nauraa Essam.

Kivinen maasto. Mohamed Essam sai huomata, että itäuusmaalainen maasto on kivistä.Kenttäkurssilla on ensimmäisen kerran myös loviisalaislähtöinen opiskelija, Emmi Silmäri Turun yliopistosta. Kuva Auli Henriksson

Orgaanisen kerroksen jälkeen on kaivettava pois vielä se, mistä huuhtoutuu alaspäin ainesta sekä tästä huuhtoutumisesta rikastunut kerros kunnes saavutetaan ns. c-horisontti, joka on ylempänä olevaa ainesta vaaleampaa.

Latviassa Riikassa opiskeleva Kristina Kučinskaite ja Turun yliopiston opiskelija Nikolas Ovaskainen ovat samassa kolmen hengen ryhmässä. Opiskelijat on jaettu kolmen hengen ryhmiin niin, että mukana on aina yksi suomea puhuva.

Kaivetut kuopat täytetään takaisin näytteen oton jälkeen. Kolmikko työskentelee noin 20-100 metrin alueella, kaivaen sieltä mistä päästään riittävästi alaspäin. Joskus vastaan tulee niin iso kivi, että on aloitettava uuden kuopan kaivaminen.

Lauteilla. Näytteet kuivuvat pernajalaisen maatilan saunassa noin vuorokauden. Kuva Auli Henriksson

Hiekkanäytteiden ottamisen lisäksi osallistujat ovat tehneet tutkineet maaperän magnetismia maan päältä magnetometrin ja scintillometrin avulla. Kaivauksia on tehty kuluneella viikolla Pernajan lisäksi Askolassa.

Aiemmissa tutkimuksissa alueilta on löytynyt mm. sinkkiä, rautaa sekä iso indium-esiintymä. Kaupallisen kaivostoiminnan syntymistä ei täällä Etelä-Suomessa Sundbladin mielestä kuitenkaan tarvitse pelätä.


Seulontaa. Näytteistä siivilöidään 20 gramman painoiset lopulliset näytteet. Krister Sundbladin kanssa ranskalainen, Oulun yliopistossa opiskeleva Georges Delmotte. Kuva Auli Henriksson