Treenikämpällä. Uusi kuvioita miettimässä Jukka Kiviranta (vas), Niko Partanen, Jocke Söderström, Joni Kiiskinen ja Jenni Grönroos. Esiintymisasujen värit ovat musta ja punainen. Kuva Auli Henriksson
”Mitä tyhmempi nimi, sitä parempi”, miettivät Markan Setelin muusikot yhtyeen nimestä. Ehdolla kokoonpanon nimeksi oli myös Arkijuusto.

LOVIISA Neljä loviisalaista ja yksi kohta loviisalaistuva porvoolainen ovat yhdessä Markan Seteli. Jukka Kivirannalla ja Niko Partasella on pitkä kokemus eri kokoonpanoista ja projekteista useissa loviisalaisbändeissä. Jenni Grönroosille Markan Seteli on ensimmäinen varsinainen bändi ”amispumpun” jälkeen.
Yhteistyö alkoi vajaat kaksi vuotta sitten, kun Jenni oli lupautunut laulamaan häissä ja kysyi yläkouluaikaista kaveriaan Nikoa soittamaan keikalle kitaraa. Lopulta häissä soitti trio, jossa olivat Jenni, Niko ja Jukka. Vastaanotto oli hyvä, ja kun mukaan liittyivät vielä Jocke Söderström ja Joni Kiiskinen, oli bändi valmis.

Treenikämpälle kokoonnutaan kerran, pari viikossa. Jokainen tuo mukanaan sointuja ja tekstejä, joista yhteisvoimin kootaan omaa materiaalia. Kaikki heittävät ideoita, joista rakennetaan yhdessä valmiita biisejä. Yhteinen maku alkaa löytyä, alussa ehkä mietittiin itsekseen, kehtaanko näitä heittää, mutta nyt tunnelma on vapaa, tiukkojakin keskusteluja käydään, ja vaikka joku saattaa sanoa, että toi teksti on sieltä, ei mieliä pahoitella.
– Mun kappaleet on katkaistu keskeltä, sanoo Söderström ja hymyilee, että ehkä kuuden minuutin mittaiset biisit on pitänytkin katkaista.

Kuusi julkaistua

Omia biisejä on nyt valmiina kymmenisen kappaletta, niistä kuusi on julkaistu, viimeisimmät neljä äskettäin ja kaksi viime vuoden puolella. Bändiläiset kuvailevat materiaalia poprockiksi, jossa on tunnetta ja melodioita, genrerajat eivät ole tiukkoja, osa biiseistä on poprockia, osassa on blues-vaikutteita, ja iskelmäpohjaistakin löytyy.

– Kaikille on jotain, ei vain yhtä tiettyä suuntaa, jäsenet miettivät.
Suomenkielisyys oli selkeä valinta. Tekstit luovat kontrastia ”miedoillekin” melodioille.
– Teksteistä saa syvempiä ja henkilökohtaisempia, kun kieli on suomi, Niko perustelee. Hän kertoo siivotessaan löytäneensä vanhan muistiinpanovihon, jossa oli erilaisia tekstejä. Siivous siis kannattaa, tekstit hän aikoo tuoda treenikämpälle. Jenni kertoo saaneensa palautetta teksteistä, on ihmetelty, miten nainen voi laulaa tuollaisia tekstejä, kuten naisten välisestä rakkaudesta kappaleessa BassoLeena. Kappaleiden sanoituksissa kerrotaan myös esimerkiksi mielisairaudesta ja pään sisäisistä äänistä (Herra K). Keikoilla soitetaan omien kappaleiden lisäksi myös covereita. Toiveissa olisi tehdä keikka, kaksi kuukaudessa ja kesällä enemmänkin. Musaharrastus on vakava, mutta se pitää kuitenkin sovittaa töiden ja läheisten tarpeiden lomaan.

Unelma takaraivossa

Soittaminen tyhjentää pään kaikesta muusta, ja jos on ollut huono päivä treenikämpälle tullessa, on fiilis yleensä muuttunut hyväksi lähtiessä, bändiläiset miettivät. – Kun soittaa, ei ajattele muuta, se on terapiaakin, Jukka kuvailee.
Joni komppaa ja toteaa, että kun soitto kulkee, tunne on hieno.
Jäsenet ovat luonteeltaan erilaisia, ja muodostavat erilaisuudesta voimaa saavan ryhmän. Jenni on avoin kaikelle, ja kun bänditoiminta on uutta, hän kuvailee olevansa kuin tyhjä taulu, ja kuuntelevansa poikia. – Hauskaa on ollut, ei kaduta pätkääkään, tämä on sellainen unelma, joka on ollut jo pitkään takaraivossa. Jenni on päivätöissä kokkina, ja kun tekee kelloa vastaan duunia, musiikkihommat rentouttavat.
– En tee, hän nauraa kysymykseen eväiden tekemisestä bändille. Rakennusalalla puurtava Joni toteaa kuulleensa kaikki basistivitsit jo moneen kertaan. Asiallisen ulkokuoren sisällä sykkii huumori. Pitkähermoinen kitaristi, ”rantaruottalainen” Jocke työskentelee turvallisuusalalla.
– Kitaraa olen soittanut pienen ikäni, eri kokoonpanoissakin, mutta tämä on ensimmäinen tavoitteellinen bändi, hän sanoo.

Niko on hauskuuttaja, jolla ideat eivät jää päähän pyörimään, vaan lähtevät toteutukseen.
– Vien asioita eteenpäin melkein millä hinnalla vaan, puolivaloilla en tee mitään. Soittamisen hän aloitti 12-vuotiaana. Rakennusalalla työskennellyt mies keskittyy nyt musiikkiin. Jukka kuvailee olevansa avoin ja sosiaalinen säkättäjä, joka suuttuu helposti mutta leppyykin nopeasti. Bändillä on kunnianhimoiset tavoitteet, EP on tarkoitus julkaista parin kuukauden sisällä ja kesällä kuvataan video. Keikkatahtia tiivistetään kesällä.
– Ei haluta jäädä kellaribändiksi.

Markan Seteliä voi kuunnella seuraavan kerran Bellassa 19.5.

Markan Seteli
  • Jenni Grönroos – laulu
  • Niko Partanen – rummut
  • Jukka Kiviranta – kitara&taustalaulu
  • Jocke Söderström – kitara
  • Joni Kiiskinen – basso