Ehdokkaiden nimet julkisia

Uutta kunnanjohtajaa rekrytoiva Pyhtään kunta päätti eilen ensimmäisestä tiedotteesta poiketen julkistavansa sittenkin kaikkien hakijoiden lisäksi myös tehtävään suostumuksensa antaneen ehdokkaan nimen, vaikka alun perin ehdokas ei halunnut nimeään julkaistavan.

Uusi linjaus oli oikea ja järkevä. Varsinkin, kun tieto Cursorin palvelujohtajan Jouni Ehon suostumuksen pyytämisestä ja suostumuksen antamisesta oli levinnyt jo laajasti kuntalaisten ja mediankin tietoon.

Vaikka kunnanjohtajaehdokkaiden haastattelukierrokset toteutettaneenkin asianmukaisella tavalla, pidetään Ehoa selkeänä ennakkosuosikkina tehtävään. ”Pyhtäälle junaillaan entistäkin ehompi kunnanjohtaja”, läppä liikkui jo viikonloppuna sosiaalisessa mediassa.

Pyhtäälle ominaiseen tyyliin huhumylly uuden kunnanjohtajan valinnan sekä nykyisen kunnanjohtajan Olli Nuuttilan tulevien haasteiden ympärillä velloo valtoimenaan. Painavan kuntauran tehneelle ja vielä verekselle entiselle yritysjohtajalle lienee kysyntää työmarkkinoilla.

Näillä näkymin Pyhtään valtuuston on määrä valita uusi kunnanjohtaja 10. syyskuuta. Nähtäväksi jää esittääkö Pyhtään kunnanhallitus lopulta valtuustolle yhtä vai useampaa ehdokasta. Tosin vaikka hallitus esittäisikin yksimielisesti vain yhtä, on jokaisella valtuutetulla joka tapauksessa mahdollisuus ehdottaa valittavaksi oman suosikkinsa, jolloin valinnasta on äänestettävä. Vaikka tehtävään kysytyn Ehon kannatus Pyhtään päättäjien piirissä tiedetäänkin laajaksi, ei valinta silti ole mikään läpihuutojuttu. Pyhtään valtuuston tuntien valinnasta äänestettäneen.

Äänestys olisikin varsin sopiva tapa punnita aloittavan kunnanjohtajan mandaatin painoarvo. Esimerkiksi kaksikolmasosaa valtuutettujen äänistä antaisi valittavalle selvästi tukevamman selkänojan kuin sitä täpärämpi vaali. Näin kävi viime vuonna esimerkiksi Loviisassa, jossa jo alusta alkaen todennäköisenä kaupunginjohtajana pidetty Jan D. Oker-Blom äänestettiin selkein luvuin 22-6-6-1 kaupunginjohtajaksi.

Vaikka valinnassa oli ehkä hieman johdatuksen makua eikä Oker-Blomkaan aluksi halunnut nimeänsä julki, näytti valintaprosessi lopulta aidolta ja läpinäkyvältä sekä demokraattiselta.
On syytä uskoa, että myös Pyhtäällä pystytään samaan, vaikka ennakkosuosikin nimen hetkellinen panttaaminen tässäkin hieman arveluttaa.

”Tärkeää julkista tehtävää ei saa täyttää salassa.”

Tosin Pyhtään tapaan myös monissa muissakin kunnissa pähkäillään edelleen virkoja hakevien nimien julkistamista, vaikka juridisesti asia on päivänselvää. Kunnat ovat julkisia yhteisöjä, jonka virkoihin hakevien henkilöiden nimet ovat julkisia eikä niitä ole lain mukaan lupa salata. Vuonna 2013 korkein hallinto-oikeus linjasi, että kuntien johtotehtäviin vain suostumuksensa antaneidenkin nimet ovat julkisia. Tärkeää julkista tehtävää ei saa täyttää salassa.

Hakija voi toki pyytää, ettei kuntatyönantaja tai media julkaise nimeä, ja monasti kunta sekä mediakin siihen suostuvat. Varsinkin tavanomaisempia virkoja haettaessa. Mutta viimeistään kysyttäessä kaikkien hakijoiden nimi on kerrottava.

Se, etteivät kaikki hakijan halua nimeänsä julki, on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta samalla huolestuttavaa. On kiusallista, että uuden työpaikan hakeminen koetaan nykyisellä työpaikalla eräänlaiseksi epäluottamuslauseeksi. Hakijan työyhteisö kokee usein, ettei muualle pyrkivä välttämättä enää ole täysin sitoutunut nykyisiin tehtäviinsä. Valitsematta jääminen saattaa turhan usein synnyttää pitkään jatkuvia spekulaatioita hakijan aikeista.

Toisaalta tiedossa on myös tapauksia, joissa kuntatyöantaja on vasta siinä vaiheessa havahtunut huolestumaan hyvän osaajan menettämisestä, ja ryhtynyt esimerkiksi palkankorotuksin tai muin järjestelyin parantamaa lähtöä valmistelleen hakijan sitoutumista ja motivaatiota.

Uusien haasteiden hakemisen tulisikin aina olla merkki kehittymisen halusta ja eteenpäin pyrkimisestä. Siinä ei pidä olla ainakaan mitään hävettävää. Eikä salattavaa.