Digitalisaatio eriarvoistaa

Loviisan seudun pankit ovat yksi toisensa jälkeen supistaneet ja lopettaneet konttoreitaan sekä niiden aukioloaikoja. Samaan aikaan palvelut ovat siirtyneet verkkoon, josta ne ovat monien asiakkaiden helposti käytettävissä kellonaikaan tai olinpaikkaan katsomatta.
Verkkopankit ovat avoinna yleensä 24/7 ilman jonotusta. Digitalisaation myötä pankkipalveluiden voidaan sanoa parantuneen ja tehostuneen merkittävästi.

Mutta, iso mutta.
Palveluiden paraneminen ja tehostuminen koskee vain niitä, joilla on mahdollista ja osaamista käyttää tietokoneita tai älypuhelimia niin sujuvasti, että uskaltavat esimerkiksi siirtää niillä rahaa ja maksaa laskujaan.
Myös Loviisan kaupunki on siirtänyt suurimman osan tiedottamisestaan kaupungin verkkosivulle sekä Facebookiin, jossa se tavoittaa päivittäin kyllä runsaasti loviisalaisia, mutta todennäköisesti ei silti puoltakaan kaupunkilaisista.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n aikuistutkimuksen maakatsauksen mukaan liki viidennes 55–65-vuotiaista suomalaisista ei osaa ollenkaan tai kunnolla käyttää tietokonetta. Monet heistä ovat työssä käyviä ammattilaisia.
Tilastokeskuksen mukaan kaikki alle 34-vuotiaat olivat olleet verkossa kyselyä edeltävän vuosineljänneksen aikana, mutta osuus väheni iän karttuessa. Yli 75-vuotiaista nettiä oli käyttänyt enää 31 prosenttia.

Loviisassakin on edelleen useita tuhansia kaupunkilaisia, jotka eivät käytä lainkaan tietokonetta eivätkä älypuhelimia. Netittömät kaupunkilaiset ovat silti samanarvoisia kuin muutkin kaupunkilaiset, ja heille kuuluvat samat tiedonsaantioikeudet ja palvelut kuin muillekin kaupunkilaisille.
Lisäksi Loviisan seudulla on toistakymmentätuhatta asukasta, jotka haluavat mieluiten lukea paikallisuutisensa sekä heitä koskevat tärkeät kuulutukset ja ilmoitukset perinteisistä paperilehdistä. Suomeksi, ruotsiksi tai sekä että.

Netittömät kaupunkilaiset ovat silti samanarvoisia kuin muutkin kaupunkilaiset, ja heille kuuluvat samat tiedonsaantioikeudet ja palvelut kuin muillekin kaupunkilaisille.

Lehdille olisi merkittävästi tehokkaampaa ja kannattavampaa, jos lukijat haluaisivat lehtensä digitaalisena. Mutta, kun eivät halua. Suurin osa haluaa lehtensä paperisena. Ainakin vielä.

Heidän patistaminen internetiin etsimään itseään koskevia uutisia, tiedotteita ja kuulutuksia olisi tylyä ja eriarvoistavaa. Pirstaloituneessa mediakentässä paperinen paikallislehtikään ei tavoita kaikkia alueensa asukkaita.
Siksi on tärkeää, että etenkin kaupungit ja kunnat käyttävät viestinnässään useita eri kanavia. Omia verkkosivuja, alueensa paikallislehtiä, radiota sekä sosiaalista mediaa sopivassa suhteessa niin, että mahdollisimman moni kuntalainen tavoitetaan.
Pankkikonttoreiden aukiolojen supistaminen ja konttoreiden palveluiden karsiminen sekä siirtäminen verkkoon on periaatteessa pankin ja asiakkaan välinen asia.

Asiakas voi halutessaan vaihtaa pankkia, mikäli löytää pankin, joka tarjoaa parempaa palvelua. Sama pätee mediaankin. Jos palvelun laatu ei syystä tai toisesta miellytä, niin jokainen voi vaihtaa mediaa tai lopettaa tilauksen.
Kunnilla on kuitenkin laajempi velvollisuus palvella asukkaitaan mahdollisimman tasapuolisesti. Erityisesti viestinnässä.
Digitalisaatio on erinomaisen hyvä asia, ja sen leviämistä on syytä hallitusti edistää. Digitalisaatio parantaa monilla alueilla palveluiden laatua ja saatavuutta sekä tehokkuutta.
Kansalaisten teknisiä ja henkisiä valmiuksia digitaalisten palveluiden käyttöön on myös syytä määrätietoisesi kannustaa ja kehittää.
Esimerkiksi Loviisan kansalaisopistot tekevät hyvää työtä järjestämällä etenkin senioreille kursseja verkkopalveluista. Sinne osa osallistujista tulee lukulaite vielä paketissa mukanaan.
Pidemmälle ehtineille neuvotaan mm. sosiaalista mediaa ja miten verkossa ostetaan ja hoidetaan asioita.
Suunta on oikea, mutta paljon on vielä tehtävää. Digitalisaatio on vielä kovin kesken.
Ilmeisenä vaarana on, että netittömien palveluiden alasajot ja väkisin toteutettava pakkodigitalisaatio eriarvoistavat kuitenkin vakavalla tavalla yhteisöjä ja syrjivät niitä, josta eivät syystä tai toisesta kytkeydy tietoverkkoihin.
Heitä ei pidä jättää paikallisyhteisön ulkopuolelle eikä viestinnän tai muiden palveluiden ulottumattomille.