Biologin retkikunta keskellä kaupunkiluontoa

Kuninkaanlammella. Anders Albrechtin haaviin tarttui vesieläimiä. Kuva Marita Itävuori
Ehrensvärdinpolku johdattaa keskelle jalopuumetsikköä ja Kuninkaanlammesta löytyy malariasääskiä.

GARNISON Parisenkymmentä osallistujaa kokoontui keskiviikkoiltana Urheilupaviljongin parkkipaikalle. Helsingin eläinmuseossa työskentelevä biologi Anders Albrecht johdatti lähes parinkymmenen ihmisen joukon keskelle keväistä luontoa pitkin noin kahden kilometrin mittaista Ehrensvärdinpolkua.

Luontoretki oli ensimmäinen kaupungin ympäristönsuojeluyksikön ideoimasta sarjasta, jossa tutustutaan Loviisan luontoon neljänä vuodenaikana.

Myöhäisen kevään takia Ehrensvärdinpolku ei ole vehreimmillään, mutta paljon kiinnostavaa sen varrelta löytyi.
Polun varrella on useita arvokkaita historia- ja luontokohteita. Bastionin rakentumisen vaiheet työmaasta valmiiksi linnoitukseksi näkyvät reitin varrella. Ympäristö vaihtuu metsäisestä suojelualueesta viimeistellyksi ja hoidetuksi puistoympäristöksi. Kapea metsäpolku vaihtuu rakennetuksi puistokäytäväksi. Reitin varrella on opasteita, jotka kertovat sekä historiasta että luonnosta.

Haavi mukaan

Anders Albrecht on sipoolainen biologi, joka on työskennellyt yliopistolla lähes 40 vuotta.
– Museotöitä ja opetusta, viime vuosina lähinnä kesäkursseja.
– Olen harrastanut luontoa viisivuotiaasta saakka.
Ehrensvärdinpolku oli Albrechtille uusi kohde. Ympäristönsuojelusihteeri Heidi Lyytikäinen, Albrechtin entinen oppilas, oli neuvonut ottamaan haavin mukaan.
Auton takakontista löytyy muutakin, eli ämpäreitä ja muovisia astioita. Koska kevät on myöhässä, luonto on vielä lähes harmaanruskea. Niinpä yhtenä tutustumiskohteena on vallihauta, josta Albrecht uskoo löytyvän mielenkiintoisia eläimiä.

Vaihteleva luonto

Polku vie halki lehtomaiseman, joka on Albrechtin mukaan harvinainen. Lehto on karu, isoa ja pienempää rapakiveä löytyy paljon, kuin jättiläinen olisi käynyt heittämässä noppia.
Kuninkaanlampi liittyy 1700-luvulta peräisin olevaan linnoitusjärjestelmään, samaan, johon myös Helsingin edustalla sijaitseva Suomenlinna kuuluu.
Lammen reunalla Albrecht ottaa esiin haavinsa, Lyytikäinen ja ympäristönsuojelutarkastaja Maud Östman vesiastiat.
Albrecht kumartuu katsomaan. Haaviin on tarttunut ainakin vesisiira.
– Se syö kaiken, mitä taivaalta tippuu.

Sanottua
On huomattu, ettei teoria riitä. Tiede vanhenee vuodessa, luonto pysyy samana.
Anders Albrecht
Biologi, Helsingin eläimuseo

Pienet vesisiirat syövät lammen puhtaaksi esimerkiksi lehdistä.
Vedestä löytyy myös horkka- eli malariahyttysiä. Malariahyttysen erottaa tavallisesta hyttysestä se, että tavallinen hyttynen seisoo kaikilla raajoillaan. Malariahyttynen puolestaan on kuin viritetty auto, etukenossa.

Albrechtin mukaan Suomessakin on ollut aikoinaan horkkatautia. Nykyisin puuttuu malarian isäntäeläin, josta hyttyset levittäisivät tautia. Loviisalaislehdossa ei ole apinoita.
Matka jatkuu kohti linnoitusalueen ulkokehää, maalinnake Rosenin kautta Ungernille, edelleen Loviisanjoen suistossa sijaitsevan laajan puiston halki, kohti Loviisanjokea.
Metsäpolku vaihtuu Kuninkaanlammen kulmassa leveämmäksi. Siitä eteenpäin reitin voi kiertää vaikka lastenvaunujen kanssa.

Pois teoriasta

Albrechtin mukaan suomalaisten luontotietämys on heikentynyt.
– Koulun biologianopetus on mennyt teoreettiseen suuntaan, eikä luonnossa liikuta.
Kasvien keräys on tullut kouluihin takaisin, mutta riippuu opettajasta, otetaanko se mukaan opetukseen.
Teoriapainotteisuudesta ollaan kuitenkin hiljalleen luopumassa.
– On huomattu, ettei se riitä. Tiede vanhenee vuodessa, luonto pysyy samana.

Heidi Lyytikäinen kertoo, että Neljä vuodenaikaa Loviisan luonnossa -retket saavat jatkoa. Kesäretki suuntautuu luultavasti perinnemaisemaan Isnäsin suunnalla. Syksyn ja talven teemat ovat vielä auki.

Ehrensvärdinpolku
  • Valmistui 2008.
  • Luontopolku kiertää Bastion Rosènin ja Bastion Ungernin ympäristössä. Sen varrella ovat linnoitusaikainen kivityömaa, Kuninkaanlampi, Kungens vallgrav, eli osa vallihautaa, nuolenmuotoinen varustus, kaksi suojeltua jalopuumetsikköä ja lehtoluontoa.
  • Polun pituus on noin kaksi kilometriä.