Avoimuutta ja suljettuja kokouksia

Poliittisen päätöksenteon avoimuus on nykyisin kirjattu lakiin. Monessa kunnassa onkin kiitettävästi avattu päätöksentekoprosessia kuntalaisten suuntaan.

Samaan aikaan erilaiset valtuustoseminaarit ja iltakoulut ovat lisääntyneet. Niissä päättäjät saavat paljon tietoa tulevaa päätöksentekoa varten. Ovet yleisöltä ja medialta sulkemalla varmistetaan, ettei mahdollisesti arkaluontoista tietoa valu julkiseen keskusteluun ennen aikojaan. Valtuutetut voivat vapaammin puida asioita ilman, että julkinen keskustelu nostaa heidän mielipiteensä tikunnokkaan ennen varsinaista päätöksentekoprosessia. Keskustelu ja ajatustenvaihto pysyy vapaana, eikä suljetussa kokouksessa tule kiusausta puhua kameroille.

Kunnallisen päätöksentekoprosessin ikiaikainen ongelma on, miten puhua ja viestiä keskeneräisistä asioista. Toisaalta kuntalaiset pääsevät vaikuttamaan tulevaan päätöksentekoon nimenomaan vain siinä vaiheessa, kun päätöstä ei ole vielä nuijittu pöytään.

Kunnissa avoimeen päätöksentekoprosessiin suhtaudutaan eri lailla. Esimerkiksi Orimattilassa (Orimattilan Sanomat 5.6.) kaupunginvaltuusto on alkanut kokoontua yhä useammin yleisöltä suljettuihin iltakouluihin ja valtuustoseminaareihin. Naapurissa Lahdessa media kutsutaan valtuustoseminaareihin ja valtuustolle tarkoitettuihin tiedotustilaisuuksiin.

Loviisan kaupunginvaltuusto tuntuu kulkevan asiassa tällä hetkellä keskilinjaa. Iltakoulut on tarkoitettu valtuutetuille, mutta esimerkiksi viime valtuustossa ensimmäistä kertaa järjestetty talousarvion lähetekeskustelu oli täysin avoin.

Kaikesta päättäen kunnallisessa päätöksenteossa ollaan menossa kohti avoimempia aikoja. Esimerkiksi lautakuntien kokouksia avataan yleisölle ainakin satunnaisesti joissakin Suomen kunnissa. Lautakuntien työn ja päätöksenteon avaaminen onkin järkevää, sillä nykyisin tärkeitä linjauksia tehdään jo lautakuntatasolla.

Poliittisen päätöksenteon avaaminen palvelee viime kädessä demokratian toteutumista ja pitää yllä kiinnostusta osallistua vaaleihin. Samaan aikaan kansalaisten aktiivisuus ja verkostoituminen sosiaalisessa mediassa pitää kyllä huolen siitä, että asioihin pyritään vaikuttamaan suoraan, ilmaa, että kokouksia avataan yleisölle. Tämä nähtiin Loviisassa muun muassa silloin, kun Länsiharjun koulun väistötilaksi oltiin ehdottamassa teollisuuslaitoksen konttorirakennusta. Lasten huoltajat ehtivät viikonlopun aikana aktivoitua niin, että päätösehdotus muuttui maanantai-iltana. Some-aktiivisuudessa jäävät nykyisin kakkoseksi niin kunnalliset päätöksentekijät kuin perinteinen mediakin.

Kaikessa päätöksenteossa on kuitenkin aina mahdollisuus lyödä asioita lukkoon pienessä piirissä. Menneinä vuosina saunan lauteilla, nykyisin ehkäpä yhteisen harrastuksen parissa.

Jos avoimuutta ei sisäistä tärkeäksi arvoksi, päätöksenteko voi aina supistua pienen piirin kättä päälle -sopimuksiksi, olivat iltakoulut ja seminaarit sitten avoimia tai eivät. Päättäjillä pitää silloin olla pelisilmää, napatako pisteitä lyhyellä tähtäimellä vai tehdäkö politiikkaa, joka kestää lähemmän tarkastelun myöhemminkin.

Some-koira lohduttaa

Kun Twitterissä etsii Seppokoiran tiliä, kakkoseksi jää muun muassa pitkän linjan keskustapoliitikko Seppo Kääriäinen.

Some-eläimistä on lyhyessä ajassa tullut ilmiö, joka sekä naurattaa että ihmetyttää.
Seppo päätyi äskettäin suuren suomalaisen aikakauslehden kanteen. Sen sanailu tukee sen isännän viestintätoimistoa konkreettisesti tuoden yritykselle lisää asiakkaita.

Seppo on juustotieteiden maisteri, joka antaa haastatteluja isäntänsä suulla. Seppokoiralla on jo yli 11 000 seuraajaa. Se on enemmän kuin vaikkapa entisellä pääministerillä Alexander Stubbilla, kuten Suomen Kuvalehden tuoreesta haastattelussa kävi ilmi. Esikoiskirjakin on tulossa.

Toinen some-koira, tai itse asiassa koiravaljakko, ovat Kyösti ja Hilppa. Kyösti, eli tuttavallisemmin Pöysti, puhuu itämurretta, julkaisee kalentereita ja muuta nimikkorekvisiittaa mukeista ja parkkikiekoista lähtien.

Mikä some-koirissa kiehtoo?

Todennäköisesti ainakin se, että omistajiensa suulla puhuvat koirat arvostavat elämän yksinkertaisia iloja. Monimutaisessa ja ristiriitaisessa maailmassa ollaan peruskysymysten äärellä. Kuten juuston.