Atomioptio nostaa päätään

Pitkään taka-alalla muhinut keskustelu ydinvoiman tulevaisuudesta ja jopa lisärakentamisesta nostaa jälleen päätään lähinnä poikkeuksellisten sääilmiöiden sekä kasvavan ilmastonmuutostietoisuuden myötä. Esimerkiksi keskiviikkona Aalto -yliopiston energiatekniikan professori Sanna Syri toivoi avoimempaa keskustelua ydinvoiman roolista tulevaisuuden energiantuotannossa, mikäli maapallon lämpenemistä halutaan todella hillitä.
Syri perustelee näkemystään sillä, että myös kansainvälisen hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n raporttien mukaan ydinvoima on yksi keskeisimmistä ilmastomuutoksen ratkaisukeinoista.

Vaikka aurinko- ja tuulivoiman kilpailukyky sekä markkinaosuudet kasvavat selvästi, eivät nekään riitä vähentämään haitallisia päästöjä, kun samaan aikaan vanhenevia ydinvoimalaitoksia poistetaan käytöstä. Syri muistuttaa, että kaikki maailman energiajärjestelmät pitäisi saada päästöttömiksi noin kolmessakymmenessä vuodessa. Kyse ei ole vain sähköntuotannosta, vaan myös lämmityksestä, jäähdytyksestä, teollisuudesta ja liikenteestä.

Professori Syrin keskustelunavaukseen tarttui hieman yllättäen myös Helsingin vihreiden kaupunginvaltuutettu Atte Harjanne toteamalla, että ydinvoiman kannatus on lisääntynyt myös vihreissä. Harjanne väitti, että vihreittenkin joukossa löytyy yhä useampia, jotka jopa avoimesti myöntävät, että ilman ydinvoimaa ei ilmastonmuutoksesta selvitä. Sähköautoilun lisääntyessä, ja jopa sähköisen lentoliikenteen ottaessa ensi askeleitaan, on nähtävissä, että sähköntarve ei ole lähivuosikymmeninä ainakaan vähenemässä.

Vaikka vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kiirehtikin toteamaan, että Harjanteen kanta on vastakkainen puolueen virallisen kannan kanssa, toivotti puheenjohtaja puolueen sisäisen ydinvoimakeskustelun tervetulleeksi. Harjanteen ulostulo on sikäli mielenkiintoinen, että hän oli mukana esittämässä kaukolämmön tuottamista ydinvoimalla Helsinkiin. Harjanteen mukaan uusia sarjavalmisteisia pienreaktoreita voitaisiin sijoittaa Loviisan lisäksi esimerkiksi Inkoon voimalaitosalueelle.

SMR- eli modulaarisia pienydinvoimaloita on esitetty rakennettavaksi jopa väestötiheälle pääkaupunkiseudulle, mutta uusien ydinvoimalapaikkojen avaaminen on suurempien kynnysten takana kuin olemassa olevien sijaintipaikkojen laajentaminen. Vaikka suurvoimaloita helpommin sijoitettavat SMR-reaktorit voivat omalla tavallaan jopa kilpailla Loviisan Hästholmeniin kaavaillut lisärakentamisen kanssa, on Loviisa edelleen mukana kilpailtaessa mahdollisen uuden ydinvoimakapasiteetin sijoittamisesta.

Oman sauvansa reaktoriin työnsi viime viikolla myös entinen pääministeri Esko Aho, joka piti Matti Vanhasen kakkoshallituksen ”perustavanlaatuisena virheenä”, että ydinvoimalaluvat annettiin Fortumin Hästholmenin sijaan Teollisuuden Voimalle sekä Fennovoimalle. TVO:n peruttua suunnitelmansa Olkiluoto 4:n rakentamisesta ja Fennovoiman uskottavuusvaikeuksien jälkeen, monet muutkin avainpäättäjät ovat kallistuneet Ahon kanssa samoille linjoille. Valitettavasti jälkiviisaus ei lämmitä eikä työllistä Loviisan seudulla.

Helsingin kaupungin tavoite muuttua hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä on erittäin kunnianhimoinen eikä onnistu yksin aurinko- ja tuulivoiman avulla. Myöskään hiilen laajamittainen korvaaminen biopolttoaineella ja maakaasulla ei johda toivottuun lopputulokseen. Biomassa eikä maakaasu eivät ole hiilineutraaleja polttoaineita.
Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun ilmastotavoitteiden saavuttaminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää ydinvoiman lisärakentamista vähintäänkin käytöstä poistettavan kapasiteetin tilalle.

Loviisan seudun taloudellisen kantokyvyn ja kehittymisen kannalta olennaisin 1970-luvulta saakka periytynyt kysymys on edelleenkin, minne ja koska? Loviisassa on silti syytä yhä jatkaa ponnisteluja myös rinnakkaisten tulevaisuusvaihtoehtojen löytämiseksi ja kehittämiseksi, koska vesiperän mahdollisuus on edelleen varsin suuri.