Arvostus ei aina näy palkassa

Arvostetusta työstä ei välttämättä saa ruhtinaallista korvausta. Hyväpalkkainen työ ei välttämättä ole arvostettua.
Suomalaisten suhtautumista eri ammatteihin selvitetään aika ajoin. Listalla ei tapahdu isoja muutoksia, vaan arvostetut ammatit pysyvät samoina vuodesta toiseen, samoin huonoimmin arvostetut.

Ääripäät löytyvät helposti: lääkäreillä on hyvä palkka ja heidän työtään arvostetaan. Myös aineopettajien palkka ja arvotus käyvät kansan mielestä yksiin.
Pahnanpohjimmaisena ovat esimerkiksi puhelinpalvelukeskuksen myyjät ja markkinatutkimusten tekijät, joiden työtä ei arvosteta ja palkkakin on kehno.

Arvostuksen kärkeen tuntuvat vuosi toisensa jälkeen kipuavan auttajat. Osa heistä saa hyvää palkkaa, osa huonoa. Alipalkattuja ovat esimerkiksi päiväkotien lastenhoitajat.
Tähän arvostetun, mutta alipalkatun työn tekijöiden joukkoon lukeutuvat myös siivoojat.
Siivoojat kuuluvat joukkoon, joiden työhön kiinnittää usein huomiota vasta silloin, kun työ jää tekemättä. Samanlaisia ammatteja on muitakin. Jos jäteauto ei kulje ja roska-astiat jäävät tyhjentämättä, sen huomaa ja tuntee myös sieraimissaan. Kun lehti ei aamulla kolahda postiluukusta odotettuun aikaan, kiukku voi kuohahtaa.

Taloussanomien viime syksynä julkaisemalla runsaan sadan ammatin listalla huomio kiinnittyy siihen, että hyväpalkkaisina pidettyjä toimitusjohtajia ja esimerkiksi tietotekniikan myynnin asiantuntijoita ei arvosteta, tai ainakaan palkka ja arvostus eivät käy yksiin.

Mahtaako yksi syy olla se, että ihmisillä ei nykyisin ole välttämättä kovin selkeää näkemystä siitä, mitä muut ihmiset tekevät työkseen, mikä on itselle vieraan työn sisältö? Työtä kun tehdään yhä enemmän tietokoneen ääressä, omassa yksinäisyydessä. Toisen työn sisällöstä on vaikea saada otetta, jos sitä ei ole itse tehnyt tai siitä ei ole tuttavapiiristä kokemusta.

Eri ammatteja ja töitä on terveellistä nostaa aina silloin tällöin valokeilaan.
Näin toimittiin vastikään Liljendalissa, kun paikallinen yrittäjä, yhden naisen siivousfirma, palkittiin vuoden yrittäjänä.
Palkinto saa miettimään laajemminkin, miten muiden tekemään työhön suhtautuu. Mitä seurauksia tulee, kun joku työ jää tekemättä? Usein sen tekee ”joku muu”.

Työmaa. Tältä koulukeskuksen työmaalla näytti lokakuun lopulla 2013. Arkistokuva: Marita Itävuori

Tämä on jo traagista

Vasta muutaman vuoden käytössä ollut, peruskorjattu ja laajennettu suomenkielinen koulukeskus pysyy otsikoissa. Harjurinteen koulun uudemmassa osassa tehtyjen viimeisimpien tutkimusten mukaan tilojen välipohjarakenteesta on löydetty kohonneita kosteuspitoisuuksia. Tämän vuoksi kaikki uuden puolen välipohjat tutkitaan ja koulutyö alkaa talviloman jälkeen tilapäisratkaisuilla.

Sisäilmaongelmista koulukeskuksessa kärsittiin 2000-luvulta saakka. Tilannetta pyrittiin korjaamaan useaan otteeseen ja rahaa paloi. Lopulta Länsiharjun koulu purettiin ja tilanne rakennettiin uusi osa peruskorjatun lukion yhteyteen.
Oppilaiden ja henkilökunnan oireilu jatkui kuitenkin uusissa tiloissa. Tällä viikolla tilanteeseen saatiin valaistusta, kun yhden opetussolun sisäkattorakenteita avattiin.

Opetussolussa toimivat erityisopettaja, koulukuraattori ja kolme luokkaa.
Ykkösepäily on tällä hetkellä, että kosteus on peräisin kiinteistön rakentamisen ajalta. Kaupunki ja koulun uudemman osan rakentaneen Skanskan välillä neuvotellaan ja kaupunkikin on turvautunut asiantuntija-juristiin.

Mitä oikein on tapahtunut, missä on mennyt niin pahasti pieleen, että jälleen ollaan tilanteessa, jossa mietitään jopa parakkeja!

Kaupunki, koulun oppilaat ja henkilökunta joutuvat maksamaan kalliit oppirahat riippumatta siitä, minkä tahon kontolle syntynyt tilanne lopulta päätyy ja kuka syntyneet vahingot maksaa.
Suurin lasku on inhimillinen, koska tämä jos mikä on tragedia.