Maan hallitus kaavailee korotusta kiinteistöveroihin. Pitäisikö suojeltujen, vanhojen talojen saada verosta vapautus kokonaan? Veron poistamista ajaa ainakin Europa Nostra Finland.

 

LOVIISA Valtiovarainministeriö käynnisti vuoden 2012 alussa kiinteistöveron kehittämishankkeen, jossa selvitetään laaja-alaisesti kiinteistöverotukseen liittyvää uudistamistarvetta. Kehittämishankkeessa ovat olleet mukana valtiovarainministeriön lisäksi Kuntaliitto ja Verohallinto.

Nyt maan hallitus on käynnistänyt uuden hankkeen, jossa kiinteistöveroprosentteja aiotaan taas korottaa. Hallituksen esitys on tulossa eduskuntakäsittelyyn syksyllä ja lakimuutokset astuisivat voimaan vuoden 2018 alussa.

Maapohjan verotusarvojen selkiyttämiseksi tekeillä on hintavyöhykealueet.

Hintavyöhykkeet muodostuisivat toteutuneiden kiinteistöjen ja osin asuntojen kauppahintatietojen perusteella. Uusia verotusarvoja käytettäisiin vuoden 2020 kiinteistöverotuksessa.

Hintavyöhykkeiden tavoitteena on tasata kasvukeskusten ja reuna-alueiden verotusarvojen eroja.

Paras keino edistää

Kulttuuriperinnön vaalimiseen keskittyvä Euroja Nostra Finland nosti jo vuonna 2012 esiin tarpeen huomioida kulttuuriperinnön säilyttämisen huomioon ottaminen kiinteistöverolaissa. Nyt järjestö on valmistelemassa uutta kannanottoa.

Professori Riitta Nelimarkka on ollut aiemmin järjestön hallituksessa. Tätä nykyä hän toimii järjestön jäsenenä aktiivisesti. Nelimarkka on mukana lisäksi European Museum Academyssä (EMA), joka on kansainvälinen kulttuuriperinnön vaalija.

Hänen mielestään vanhojen ja suojeltujen rakennusten säilyttämistä voitaisiin parhaiten edistää juuri verotuksen keinoin.

Vanhassa kannanotossa Europa Nostra toteaa, että verotuksen tulisi kannustaa korjaamaan ja pitämään kunnossa rakennusperintöä.

Nelimarkka ja hänen puolisonsa Jaakko Seeck miettivät, että kulttuurin ja rakennushistorian kannalta arvokkaiden rakennusten omistajia kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.

– Esimerkiksi Loviisassa ihmiset laittavat aikaansa ja rahaansa vanhoihin taloihin, he sanovat.

Nelimarkka painottaa, että kiinteistöveron poisto olisi yksinkertaisin tapa tukea vanhan rakennuskannan säilymistä. Paine hakea avustuksia korjauksiin vähenisi, samoin byrokratia.

Se voisi myös kannustaa ihmisiä kunnostamaan vanhoja taloja ja hakemaan niille suojelustatusta. Kiinteistöveron poisto olisi merkittävä julkinen vastaantulo ja kannustus vanhojen talojen omistajien suuntaan.

– Tällä hetkellä yksityiset kiinteistönomistajat ylläpitävät yleistä estetiikkaa omalla kustannuksellaan, Nelimarkka sanoo.

30 vuotta remontteja

Rakennus on voitu suojella joko kaavassa tai harvemmin rakennussuojelulailla tai valtion asetuksella tai se on mainittu kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten luettelossa.
Suojelupäätöksessä määritellään mihin suojelu kohdistuu, eli esimerkiksi julkisivuihin, kiinteään sisustukseen tai ympäristöön.

Käytännössä suojelu tarkoittaa, että rakennus on säilytettävä suojelun edellyttämässä kunnossa ja siinä tehtävät korjaukset ja muutokset on tehtävä rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa vaarantamatta. Muutoksia tehtäessä on yleensä pyydettävä lausunto joko maakuntamuseolta tai Museovirastolta.

Nelimarkka ja Seeck pitävät Museoviraston linjaa epäjohdonmukaisena, koska siihen ei liity taloudellista vastuuta. Virasto tekee päätöksiä ikään kuin muiden puolesta.

Koska kiinteistövero on samansuuruinen, oli kiinteistö uusi tai vanha, moni miettii, kannattaako ja uskaltaako ryhtyä arvokiinteistön omistajaksi.

Kun Nelimarkka ja Seeck hankkivat nykyisen Bongan linnan Loviisan keskustasta 30 vuotta sitten, he eivät kuitenkaan miettineet veroasioita.

Nelimarkka halusi isommat tilat taiteen tekemiselle. Silloinen työtila sijaitsi helsinkiläisellä teollisuusalueella.

– Meitä molempia viehättivät vanhat rakennukset, niiden fiilis ja kauneus, Nelimarkka muistelee.

Muutos näkyy. Jugend-tyyli vaihtui italialaiseen uusklassismiin 1920-luvulla ja rakennuksen katto torneineen korvattiin nykyisellä. Jugendia on kuitenkin yhä näkyvissä sisätiloissa. Kuva: Marita Itävuori

Entinen Baumgartnerin palatsi oli ollut kaupungin virastojen käytössä. Sisustuksesta ei vanhasta loiston ajasta ollut enää kovin paljon jäljellä.

Rakennuksessa on 30 vuoden aikana tehty remontteja ”ihan mieletön määrä”, he kertovat.

– Enää emme jaksaisi tällaista hankkia.

Vähemmän byrokratiaa

Päärakennuksessa on neliöitä vajaat 2 000. Lisäksi suojeltuun kokonaisuuteen kuuluu kaksi piharakennusta.

Kiinteistöveron summa on 3 300 euroa vuodessa.

– Kunnan kokonaistalouden kannalta vanhojen rakennusten kiinteistövero ei ole merkittävä, Seeck sanoo.

– Veronalennus tai poisto olisi taloille kuitenkin ehkä vielä merkittävämpi asia kuin Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman rannekkeiden myynti, hän lisää.

LWT-tapahtumassa mukana olevat talot ovat vuosien kuluessa tehneet korjauksia korvauksilla, joita ne ovat saaneet vastikkeeksi siitä, että ne ovat avanneet ovensa kävijöille.

Avustuksia voi anoa esimerkiksi Museovirastolta. Tukea on kuitenkin mahdollista saada erityisiin restaurointikohteisiin.

Museovirastossa normaali ylläpito katsotaan rakennuksen omistajan velvollisuudeksi. Erityisiin restaurointitöihin, joilla tarkoitetaan rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämisestä aiheutuvia lisäkustannuksia, voi anoa avustusta muun muassa

Museoviraston entistämisavustuksista. Lisäksi seuraintaloja varten on oma avustusmuotonsa. Sitä hoitaa Suomen Kotiseutuliitto.

– Kuitenkin kaikkien edun mukaista olisi, että vähennettäisiin byrokratiaa ja eri tiskeillä juoksemista, sekä erityisesti se, että ei ainakaan lisättäisi sitä, Nelimarkka toteaa.

Korjauksia omin voimin

Loviisan Viinatalon isäntä Kai Nissinen kertoo, että hänen kotinsa kiinteistövero lasketaan hyvinkin korkeaksi, mutta toisaalta ikävähennys laskee loppusummaa huomattavasti.

1800-luvun puolivälissä rakennettu Viinatalo on erityissuojelukohde, jonne pelastuslaitoksen yksikötkin porhaltavat pienimmästäkin syystä nopeasti. Nissinen osti rakennuksen todella huonokuntoisena 1990.

 

Viinatalo. Kai Nissisen remontoima Viinatalo luetaan erityissuojelukohteeksi. Kuva: Marita Itävuori

– Vanhaa taloa joutuu koko ajan korjaamaan, eikä se näy missään papereissa.

Viinatalon suojelusta lähti kaupungissa aikoinaan liikkeelle Loviisan kulttuuri- ja ympäristöliike.

– Kyllä ja kyllä, sanoo Nissinen ajatuksesta laskea tai poistaa kiinteistövero kokonaan vanhoilta rakennuksilta.

– Nythän on taas uhattu jopa kiinteistöveron nostamisella.

Nissinen haki Viinataloa kunnostaessaan avustusta ainoastaan viemäröinnille. Loviisanjoen partaalla sijaitsevan Viinatalon kellarissa lainehti aikoinaan puoli metriä vettä ja katua oli korotettu vuosien saatossa. Nissinen sai viemäröintiin Museoviraston tukea.

– Muuta tukea en ole sen jälkeen hakenut, edes maalaukseen.

Nissinen myi Helsingin edustalla saaressa sijaitsevan kesäpaikkansa rahoittaakseen

Viinatalon kunnostuksen. Hän on tyytyväinen ratkaisuun, vaikka työtä riittää ja ikäkin painaa.

– Tänne pääsee autolla.

– Ei tässä mitään, turisteja on käynyt.

Elokuun lopulla järjestettävän kaksipäiväisen LWT-tapahtuman aikana Viinataloon on parin viimeisen vuoden aikana tutustunut noin 3 000 vierasta. Vanhojen talojen tapahtumassa Nissinen on ollut mukana alusta pitäen.

Kiinteistövero
  • Kiinteistövero määrätään tiettyinä prosentteina kiinteistön eri osien verotusarvoista. Valtio asettaa kiinteistöveroille ala- ja ylärajat.
  • Kukin kunnanvaltuusto päättää kunnassa sovellettavat kiinteistöveroprosentit kiinteistöverolaissa säädettyjen vaihteluvälien rajoissa vuosittain etukäteen samalla, kun se vahvistaa varainhoitovuoden tuloveroprosentin.
  • Vero määrätään aina kiinteistön sijaintikunnan määräämän prosentin mukaan.
    Kiinteistöverolain 3 §:n 2 kohdan nojalla kiinteistöveroa ei määrätä autiokirkoista, linnoista, linnoituksista eikä luostareista. Ne on vapautettu kiinteistöverosta kulttuurihistoriallisista syistä.