Antti Reini matkaa muusikkona nöyrin mielin

Matkalla. Antti Reini on palannut keikkalavoille. Töillään, on kyse sitten proosasta tai musiikista, hän haluaa herättää tunteita. Kuva Auli Henriksson
Ei pitänyt tulla näyttelijää, vaan kirjailija. Pitkä ura näyttelijänä kuitenkin on tehnyt miehen suurelle yleisölle tutuksi niin Vareksena kuin useissa ruotsalaisissa poliisisarjoissa. Parinkymmenen vuoden tauko muusikkona päättyi keikkailuun ja levytykseen reilu vuosi sitten.

LOVIISA Perjantaina Antti Reini esiintyi Bellassa täydelle tuvalle. Kun sekä yleisö että solisti olivat lämmenneet toisilleen, syntyi aidon kohtaamisen tunne. Ydinvoimalaläppä kertoi, että artisti tiesi missä kylässä keikkaa heittää. Rouhean lämmin ääni tuo mieleen Ismo Alangon. Ikävuosiltaan Reini kuuluu ikäpolveen, joka kasvoi suomi-punkin ja suomirockin kultaisina vuosina 80-luvulla, mikä kuuluu ajoittain myös miehen musiikissa. Jos Kaija Koota pidetään naisten voimaannuttajana, voisi Reini olla sitä miehille.

Soolokeikkojen lisäksi Reini esiintyy eri kokoonpanoilla duona, triona ja yhdessä Maapallon Maitolaiturit -yhtyeen kanssa. Kun Reini edellisellä kierroksella oli muusikkona lavoilla, soitin oli rummut. Nyt omat biisinsä tekevä Reini soittaa kitaraa, jota hän on opetellut kymmenisen vuotta.
– Rummuilla on vaikeampi säveltää, hän heittää.

Musiikkiaan ja keikkoja hän kuvailee ikään kuin huoneeksi, tietynlaiseksi maailmaksi ja tunnelmiksi, jonne kuulija voi astua sisälle.
– Uskon siihen, mitä teen, mutta olen liikkeellä nöyränä miehenä, itselläkin on matkaa tehtävänä, hän miettii paluutaan levyttäväksi ja keikkailevaksi artistiksi.

Albumin ja sen kappaleiden lisäksi keikoilla soivat biisit ovat pääosin pitkään mukana kulkeneita, joita hän muokkasi Kärpänen -albumille.
– Ensimmäisellä putsasin pöydän ja seuraavasta levystä on tulossa ihan erilainen, kokeellinen ja eri settejä yhdistävä.

Ankara ja rikas kieli

Reini kuvailee suomea ankaraksi ja rikkaaksi kieleksi, joka antaa sielun ja sanat kappaleille.
– Omaa äidinkieltä tietysti osaa parhaiten. Suomen kieli on rikas, voi leikkiä lauseilla ja pienillä jutuilla ja kehitellä uusiakin sanoja. Kaikissa biiseissä on jokin punainen lanka, jota en aina huomaa ennen kuin se on valmis. Olen aina ollut kiinnostunut kokonaisuuksista, ja biisitkin näen omina kokonaisuuksinaan. Yleensä ensin tulee melodia ja tunnelma, jonka pohjalle teksti rakentuu.

Kun Kärpänen -albumi ilmestyi elokuussa 2016, samaan aikaan tuli ulos myös miehen novellikokoelma. Luomisen rytmi tuottaa tänäkin vuonna yhtä aikaa uutta albumia ja romaania.

Näyttelemisen hän pitää minimissä, mutta on keikkailun, levyn kokoamisen ja romaanikirjoittamisen lisäksi tuottamassa erilaisia tv-projekteja. Pernajassakin kuvatussa ja vastikään tv:ssä esitetyssä Karppi -sarjassa hänet nähtiin Stig Olanderin roolissa.

Muiden esiintyjien musiikissa viehättää kaikki, jotka on tehty sydämellä, ja sadepisaroiden ropinakin on musiikkia.
– Väkisin tehty, vakuumiin pakattu musiikki, josta kaikki säröt on otettu pois, ei toimi mulle. En sitä tuomitsekaan, sillä kaikella on paikkansa, nykyajan hissimusallakin.

Loviisassa Reini on käynyt ennenkin. Hän asuu vielä toistaiseksi Porvoon lähellä ja on aiemmin lähtenyt mielijohteesta käymään Loviisassa. Paikkojen hiljaisuus viehättää. Kun kaupunki on täynnä kirppiksiä ja ihmisiä, tunnelma on eri kuin silloin, kun mitään isompaa ei ole käynnissä ja ihmisiä ei kaduilla juuri näe.
– Kun kaupunki on hiljainen, sen ydin paljastuu.

Pubit ja klubit

Keikat ympäri Suomea pienillä klubeilla, hämärissä pubeissa ja toisaalta konserttisaleissa, näyttävät maan eri puolet.

– Bellassa on idyllinen tunnelma, intiimit mestat ovat hienoja. On ollut hienoa kierrellä Suomea, mutta kaiken kauniin vastapainona monet asiat ovat perseellään, varsinkin pienillä paikkakunnilla. Artistit jotka kiertävät ja vievät musaa ihmisten luo, jotka eivät pysty syrjäisistä paikoista lähtemään festareille tai keikoille, tekevät tärkeää duunia.

Keikkapaikkoja on monenlaisia, ja suurin osa jää mieleen jostain. Pukkilan Kohiseva jossa Reini on esiintynyt kahdesti, on yksi vaikutuksen tehneistä paikoista. Hauska muisto on konserttisalikeikka Kiteellä, jossa hän tokaisi ilmoille, että sana on vapaa. Yleisössä istuikin kirjailija Heikki Turunen, joka sanoi että Mie voin aloittaa, vakuuttava jään rikkominen.

– Kahta samanlaista paikkaa ei ole, tunnelmat vaihtuvat kakofoniasta Fellinimäisiin, surrealistisiin ja harmonisen kauniisiin paikkoihin. Jokaisessa pubissa on se osasto, joka on vetänyt viinaa tunteja ennen keikan alkua ja niitä, jotka ovat tulleet kuuntelemaan. Yleisesti on hienoa, miten hyvin on otettu joka paikassa vastaan, niin yleisön kuin keikkapaikkojen omistajien puolelta, hän kiittelee.

Nuorilta asenneoppia

Heinäkuussa Reinillä on paljon keikkoja. Muita töitä hän on vähentänyt, jotta ehtisi työstää romaania. Toisaalta freen on elätettävä itsensä sinäkin aikana, kun kirjoittaa romaania valmiiksi.
– Kirjoittaminen on täysipäiväistä duunia, johon on varattava aikaa.

Reini on työskennellyt aina freelancerina ja tottunut kohtaamaan valintatilanteiden mukanaan tuomia pelkoja.
– Jos ei uskalla tehdä valintoja, ei tapahdu mitään. Nykyajan nuoret voisivat opettaa vanhemmille muuttuvien olosuhteiden kanssa elämistä, jossa kun mikään ei ole varmaa, uskotaan silti, että asiat järjestyvät. Nykynuorille pätkätyöt ovat arkea, evät he edes kuvittele saavansa pitempiaikaisia vakitöitä.

Reini kertoo olevansa ajoittain yhteiskunnallisesti aktiivinen, ja etsivän muotoa jolla toimia. Ainakaan puoluepolitiikka se ei olisi.

– Puoluepolitiikka pitäisi lopettaa kokonaan. Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, mutta en koskaan lähde puoluepolitiikkaan, en halua sen koneiston jauhamaksi, sen sidonnaisuuksiin ja velvoitteisiin. Motiiviksi ei riitä, että saa valtaa ja rahaa.

– Puoluepolitiikassa ihmiset joutuvat tekemään päätöksiä puoluekurin sitomana, vaikka he itse kokisivat toisin. Mikäli päätöksenteko olisi vapaata puolueista, ihmiset toki klikkiytyisivät, mutta voitaisiin mennä asia edellä, oltiin yhtä mieltä tuosta asiasta äsken, mutta nyt tämän kohdalla voisi sanoa, että tässä en ole enää kanssasi samaa mieltä.

Hän ei ole tutustunut sen tarkemmin Hjallis Harkimon luomaan poliittiseen liikkeeseen, mutta ajatuksen tasolla hän pitää hyvänä, että nykymenoa haastetaan.

Jos Antti Reini saisi päättää, niin mihin puuttuisit? Mies nauraa, että ensimmäiseksi hän vapauttaisi nuuskan myynnin, jonka myynnin kriminalisointia hän pitää naurettavana, nuuskaahan voi tilata netistä mihin tahansa muualle paitsi Suomeen. Samalla menetetään verorahoja.

Artistit voivat vaikuttaa yli poliittisten rajojen ja taiteilijalla on valtaa vaikuttaa.
– Taiteilija vaikuttaa suoraan ihmiseen, antaa elämyksiä ja kokemuksia samalla tavalla kuin urheilu, hän miettii.

Keho ja mieli hereillä

Bellan esiintymisnurkan seinällä Lappeenrannan Catz ja Kotkan Peli-Karhut pelaavat naisten SM-mestaruudesta muutama tunti ennen keikkaa. Reini on varma, että voitto menee lappeenrantalaiselle joukkueelle, mutta veikkaus meni tällä kertaa väärin.

Urheilua hän seuraa paljon, ja MotoGP-viikonloput hän pyhittää kisojen katseluun telkkarista.
– Urheilu on pään nollaamista, seuraan myös futista, jota olen pelannut itsekin.

Fyysisestä kunnosta hän pitää huolta pelaamalla padelia ja harjoittelemalla kuntosalilla. Hyvä pään nollaus on prätkällä ajo.
– Vapauden illuusio on ajaessa käsin kosketeltavissa.

Ajaessa on suojaton joten kaikki aistit ovat avoinna. Keho ja mieli ovat hereillä koko ajan ja oppii ymmärtämään tietynlaista liikettä, kummallisia fysiikan lakeja. Näkökenttä on laaja, liikenteen ennakoiminen ja hahmotuskyky kehittyy, hän kuvailee.

Reini kokee olevansa tällä hetkellä monin tavoin vapaa, ja tuntee kiitollisuutta siitä tunteesta. Ihmiset lukevat elämäntaito-oppaita ja seuraavat vaihtuvia “guruja”.

– Niistä on hyvä ottaa vain ne asiat jotka omalta tuntuu. Jos oman luomisensa tekeminen koskettaa myös muita, oli se muodoltaan mitä tahansa, on sen tekijällä asiat hyvin. Novellikokoelmastani kriitikot löysivät viittauksia, joita olin siihen tietoisesti laittanut, mutta myös paljon sellaista, joka oli tullut tiedostamatta.

– Oli kiinnostavaa lukea, mitä ne näkivät ja mihin kiinnittivät huomiota. Lukijoilta saamani palautteen mukaan olin herättänyt heissä jotakin ja se on kaikkein tärkeintä, hän pohtii.

Reini ei lähde määrittelemään tulevan albumin tyylilajia, tai analysoimaan sen tarkemmin sen enempää kirjaa kuin levyä, vaan jättää sen lukijoiden ja kriitikoiden tehtäväksi.