Ani kouluttautuu Olivian hypokoiraksi

Kaverit. Anista tulee Olivian hypokoira. Kuva Auli Henriksson
Olivia Eriksson sairastui lasten diabetekseen 3-vuotiaana. Iltapäiväkerho-oikeus lakkaa, kun kolmas kouluvuosi alkaa ensi vuonna. Sitä ennen perheeseen kouluttautuu hypokoira, joka tuo turvaa ja seuraa iltapäiviin.

VALKO 1,5 -vuotias Ani on yhdistelmä erilaisia paimenrotuja, hänestä löytyy niin berninpaimenkoiraa, landseeria, newfoundlandia ja belgianpaimenkoiraa kuin australianpaimenkoiraakin.

Ihan tavallinen tassukansalainen Ani ole, vaan siitä kouluttautuu hypokoira.
Tytti Eriksson kertoo koiran kanssa käydyn hypokoirakoulutuksessa Karjaalla noin vuoden ajan, ja vielä vuosi on jäljellä. Rodulla ei hypokoiraksi kouluttautuvalla ole juuri väliä muuten, mutta kuonon tulee olla pitkä. Eriksson toteaa noutajien olevan melko yleisiä.
– Tehtiin se tyhmyys, että käytiin katsomassa pentuja, Tytti nauraa Anin valintaa perheeseen.

Ani oli tuolloin pentueen pienin, ja tullessaan perheeseen noin kuusikiloinen. Nyt koiralla on painoa jo nelisenkymmentä kiloa ja lisää massankertymää on odotettavissa.

– Tästä tulee lopulta isänsä kokoinen, vaikka luultiin pentukoon perusteella enemmän emänsä kokoiseksi. Ani on tosi kiltti ja lapsirakas, myös hyvin oppivainen vaikkakin itsepäinen, hän kuvailee lempinimekseen Rouskun saanutta perheenjäsentä.

”Erkkaoppilas kansalaiskurssilla”

Hypokoiraksi valmistuminen vaatii myös Kiva Koirakansalainen -kurssin suorittamista. Erikssonit kävivät Karjaan hypokoirakurssilla viime vuonna viikonloput ja lomat ja kesällä Kymen koirien Kiva Koirakansalainen -kurssin.

Kuraattorina vuosia ennen nykyistä sosiaalipäivystystyötään ollut Tytti hymyilee Anin olleen ”erkkaoppilas”, eli vähän erityisen tuen tarpeessa, mutta koiran selvittäneen koirakansalaiskurssin hyvin ensimmäisellä kerralla, mikä ei kaikilta kurssilaisilta onnistunut.

Kiva Koirakansalainen -kurssi oli syytä käydä heti alkuun, koska Anista kasvaa niin suuri, että sen hallinta on ensisijaisen tärkeää.

Kun hypokoirakoulutuksesta noin vuoden päästä valmistutaan, ja Ani saa viralliset hypokoiraliivit, on tiedossa seurantaa puolen vuoden välein loppuelämän ajan ja jatkokoulutuksia.

Kuonolla tönäisy kertoo

Ani otettiin nimenomaan Olivialle hypokoiraksi. Kokonsa puolesta siitä on myös turvaa iltapäivisin, kun ensi syksynä kolmannelle luokalle menevänä hän menettää iltapäiväkerho-oikeuden ja on joitakin aikoja yksin kotona.

Ani oppii haistamaan verensokerin putoamisen, jolloin se tönäisee kuonollaan, että nyt on tehtävä jotain, ja se osaa tuoda pillimehun. Ani on jo nyt haistanut verensokerin lähtemisen laskuun jopa ennen anturia.
– Anturi mittaa kudossokeria, mikä tulee viiveellä, Tytti huomauttaa.
Jossain vaiheessa Anista aiotaan kouluttaa myös kantarellikoira.

Todettiin 3-vuotiaana

Olivian sairaus todettiin tytön ollessa 3-vuotias vuonna 2014.
– Hän oli väsynyt ja vetämätön, laihtui ja oli janoinen. Kun menimme antamaan sokerinäytteitä terveyskeskukseen, sieltä lähdettiin vauhdilla ambulanssilla tiputukseen sairaalaan. Olimme sillä reissulla puolitoista viikkoa. Oli kyse viime tipasta, Tytti kertaa.

Perheen arkeen sairauden puhkeamisella oli iso vaikutus. Seuranta on jatkuvaa. Tytti miettii, onko viimeisen neljän vuoden aikana nukkunut kymmentä täyttä yötä.

Anturi. Olivian käsivarressa olevaa anturia vaihdetaan käsivarresta toiseen. Kuva Auli Henriksson

Vuoden 2017 alusta asti Olivialla on ollut pumppuhoito, joka on tuonut helpotusta arkeen. Pumppuhoito tarkoittaa sitä, että Olivialla on käsivarressaan anturi joka mittaa verensokerin ja ”vyölaukussa” kanyyli sekä insuliinipumppu.

– Ennen oli mitattava kahden tunnin välein sormenpäästä otetusta verinäytteestä sokeriarvo ja antaa sen perusteella monipistoinsuliinia.

Pumppu tarvitsi kesähelteillä ympärilleen kylmäpussin ja pakkasella se taas pitää pitää lämpimänä, ettei tule liian suuria lämpötilavaihteluita mikä vaikuttaisi sen toimintaan.

Loppuelämän juttu

Diabetes on lapselle kova paikka hyväksyä. Tyypin 1 diabeteksestä ei voi parantua, vaan insuliinihoitoa tarvitaan loppuelämän ajan, ellei esimerkiksi kantasoluhoitojen tutkimus tuo joskus tulevaisuudessa mullistavaa uutta apua.

Olivia on sosiaalinen ja iloinen tyttö ja elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Kesällä leirillä isä oli mukana yötä, useimmiten järjestäjät eivät uskalla ottaa Oliviaa yöksi ilman, että jompikumpi vanhempi on mukana.

– Synttärikutsuilla on sankarin äiti voinut säikähtää, kun olen antanut glukagoniakynän ja ohjeen soittaa ambulanssi jos Olivian tila romahtaa.

Olivia saa syödä mitä haluaa, karkkipäivä on lauantaisin, mutta suuri makean ystävä hän ei ole. Hänellä on koulussa ollut avustaja esikoulusta asti, samoin iltapäiväkerhon ohjaajat on koulutettu tilanteeseen.
Osassa kunnista katsotaan, että lasten diabetes oikeuttaa omaishoidon tukeen, mutta ei Loviisassa.

Koko ajan takaraivossa

Verensokerin äkillinen lasku voi tulla esimerkiksi liikunnan jälkeen tai aamulla herätessä. Jos Olivia menee tajuttomaksi, toinen vanhemmista iskee glykakynän reiteen ja toinen soittaa ambulanssin. Näin on käynyt muutamia kertoja tarkasta seurannasta huolimatta.

– Tämä on koko ajan takaraivossa, joka paikassa on mukana pillimehua ja siripiriä. Hiilihydraatteja lasketaan koko ajan, jotta tiedetään insuliinin annostus. Niitä laskiessa on huomannut, miten karkit, hampparit ja limut nostavat sokerit hyvin korkealle, mikä olisi terveenkin hyvä tiedostaa.

– Osaamme hiilarit jo ulkoa, ensin kirjoitimme niitä vihkoon, mutta nyt osataan jo että vaikkapa leipä ja maito on 15, ja kun kymmentä kohti laitetaan yksi yksikkö insuliinia, niin laitetaan 1,5 yksikköä. Nyt, kun on pumppu, joka laskee insuliinin määrän, lasketaan vain kaikki ruoat päivän ajalta. Koulussa avustaja laskee, Tytti kuvailee.

Liikunta on hyväksi ja se voi pitää sokereita kurissa, mutta on tarkkaa, ettei laske liikaa.
– Joskus Olivia on välitunnin sisällä ja juo pillimehua kun muu luokka pelaa jalkapalloa. Olen käynyt luokassa kertomassa lasten diabeteksestä, niin että kaikki ymmärtävät miksi Olivia tekee välillä näin, Tytti toteaa.

Kivellä. Koulussa lempiaineita ovat äidnkieli ja musiikki. Kotona Olivia soittaa pianoa ja kitaraa ja aloittaa syksyllä sirkuskoulun jalkapallon ja luisteluharrastuksen lisäksi. Kuva Auli Henriksson

Olivia vaihtoi Valkon kouluun syksyllä. Eskarin ja ekan luokan hän kävi Harjurinteellä, kun Tytti oli siellä töissä ja pääsi samoilla kyydeillä. Nyt hän aloitti syksyn omassa lähikoulussaan.

Lapsi tarvitsee vapautta, mutta Olivian kohdalla lupa mennä pyörällä kouluun tai käymään lähikaupassa aiheuttaa vanhemmille ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
– Pelottaa, mutta pitäisi uskaltaa antaa vapautta.

Olivia harrastaa jalkapalloa sekä sirkuskoulua, ja käy luistelemassa. Koulussa lempiaineita ovat äidinkieli ja musiikki. Kotona hän soittaa kitaraa ja pianoa.

Vertaistoimintaa

Loviisan diabetesyhdistys on käynnistämässä perheiden vertaistukitoimintaa. Ensimmäinen kokoontuminen on 18.9. Valkon monarilla, Pitkäniityntie 62. Monarin kokoontumisiin tulee lämmin ateria tarjolle, ja ohjelmaa niin lapsille kuin aikuisille.

Tytti toteaa diabeteslasten perheiden vertaistuelle olevan tarvetta. Ajatuksena on järjestää myös leiri- tai retkitoimintaa. Omat kokemukset leireistä samanlaisessa tilanteessa olevien perheiden kanssa ovat hyviä.

Kiljavalla pidetyllä leirillä Olivialla oli oman ikäisiä, ja hän hymyilee olleen vähän outoakin, kun kaikki muutkin mittasivat hiilareita.
Pienin leirillä olija oli 4-vuotias. Kelan perheleirillä tuon ikäisenä Oliviakin oppi pistämään itse.