”Aikuisen tuki merkitsee nuorelle todella paljon”

Tyytyväinen. Mikael Broberg löysi oman alan nuorison parista. Kuva Auli Henriksson
Elämäniloisia, energisiä ja kilttejä, luonnehtii nuorisotyöntekijä Mikael Broberg paikallisia nuoria. Oma yläkouluaika oli Loviisassa villien vuosien aikaa ja on ollut ilo huomata että homma on rauhoittunut.

LOVIISA 25-vuotias Mikael Broberg asui lapsuuden Valkossa. Sen myötä on iskostunut asenne, että kylilläkin on väkeä, kaikki eivät asu keskustassa ja palveluja pitää tarjota kylillekin.

Hän opiskeli peruskoulun jälkeen ensin matkailualaa, mutta se ei tuntunut omalta jutulta. Nuorten työpaja Pikku Pietarin Pihan aika oli ratkaiseva. Hän pääsi käymään leirireissun yhteydessä Äänekoskella tutustumassa nuoriso-ohjaajaopiskeluun, jota oli miettinyt. Työpajan valmentajia hän kiittelee tuesta ja kannustuksesta omalle alalle hakeutumisessa.

Opiskeluajat hän asui Äänekoskella asuntolassa. Asuntola-asuminen oli osaltaan hyvää valmennusta nuorisotyöhön, hän hymyilee.

Broberg valmistui nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi kaksi vuotta sitten. Hän teki opiskeluun kuuluvat työharjoittelut Loviisassa ja oli määräaikaisena kunnes haki vapaata virkaa ja kovan kisan jälkeen tuli äskettäin valituksi vakituiseen virkaan.

Yksilö ja ryhmä

Nuorisotyön tulee hänen mielestään olla yksilöä tukevaa, mutta ryhmässä toimimista ei saa unohtaa. Hän näkee perusnuorisotyölle olevan tarvetta. Hyvää yhteistyötä tehdään etsivän nuorisotyön ja koulun nuorisotyön kanssa.

Hän on pääasiassa Forumin nuorisotiloissa. Oma rooli on olla turvallinen aikuinen, johon voi luottaa. Nuorisotiloissa on tietyt pelisäännöt, jotta oleskelu on turvallista ja jotta vanhemmat voivat olla myös luottavaisin mielin, kun myöhäiset nuorisoillat jatkuvat aamuyhteen saakka.

– Annetaan tilaa, mutta valvotaan. Olen käytettävissä jos haluaa jutella tai selvitellä asioita.

Perusiltana nuokkarilla käy illan aikana parisenkymmentä nuorta. Välillä torilla on parkissa 20 mopoa. Tällä hetkellä nuorista ehkä isompi osa on ruotsinkielisiä, mutta kokoonpano vaihtelee.

– Nuokkarilla pelataan, videopeleistä NHL-lätkäpeli on säilyttänyt suosikkiaseman. Urheilupelien lisäksi on muun muassa autopelejä. K18 -pelejä ei ole. Pelaamisessa on paljon hyvää, siinä oppii tiimipelaamista, englantia ja tietynlaista käsi-silmä -koordinaatiota. Pelaaminen on hyvää, päihteetöntä tekemistä. Välillä pelataan lautapelejä ja korttipelejä.

Virtuaalinuokkari?

Loviisan nuorilla on sosiaalisessa mediassa käytettävissään Facebook-sivut ja Club Forum on Instagramissa. Broberg miettii, että nuorisotyön digitalisointia tulee jatkaa. Hän on pohtinut virtuaalinuokkaria, joissa nuorisotyöntekijä ja nuoret voivat olla yhteyksissä, kirjoitella ja videochattailla.

– Kaikki eivät halua lähteä kotoa, hän huomauttaa.

Suurimmalla osalla nuorista menee hänen mielestään hyvin, mutta monella on väsymystä ja elämänmeno on nopeaa. Hän on kokenut nuoret kilteiksi, mukaviksi ja energisiksi. Hän vetää kerhoja myös nuoremmille ja saa kokea heidän elämäniloaan.

Jokaisella meistä on omia ongelmia, isoja ja pieniä. Nuorille on apua ja tukea tarjolla, kun sitä vain pyytää. Broberg toteaa, että jos ei hän tiedä vastausta, hän ottaa selvää ja nuori voidaan ohjata eteenpäin.

– Ongelmista puhutaan nykyisin avoimesti, mikä on hyvä asia.
Teini-ikäisten vanhemmille hän antaa neuvon kuuntelemisesta.

– Aikuisen tuki nuorelle merkitsee todella paljon, esimerkiksi silloin kun suunnitellaan jatko-opintoja peruskoulun jälkeen, jääkö tänne vai lähteekö muualle. Jos teini-ikäinen ottaa kontaktia ja tulee juttelemaan, silloin pitää kuunnella, hän muistuttaa.

Musiikkia ja prätkähaaveita

Broberg muistelee omaa yläkouluaikaansa, jolloin meno yläkoululaisilla oli aika villiä. Sellaisesta menosta on rauhoituttu paljon.

– Silloin oli paljon yleistä häslinkiä ja opettajat vaihtuivat tiuhaan, hän kertoo.

Mies on musiikin suuri ystävä, ja jo vaatetuskin kertoo, että sydän vie metalliin, etenkin vanhaan metallimusiikkiin.

– Jokaisessa musiikkilajissa on jotain hyvää, räppikin joskus, ja kotimaiset klassikot kuten Leevi and the Leavings on ihan parasta. Soitan bassoa ja kitaraa, vedän bändikerhoa Jari Kaasisen kanssa yläkouluikäisille.

Kevätaurinko on alkanut paistaa ja nostaa haaveissa siintävän kaksipyöräisen etsinnän aktiivisesti. Vakityö on mahdollistanut jo auton vaihdon. Vuoden -88 Ladaa ei ole tullut ikävä, vaikka se nuorten suosiossa olikin. Ihan uuteen ei vielä hypätty, mutta tälle vuosituhannelle kuitenkin, nykyauto on vuodelta 2005.

– Työ on iltapainotteista, joten vapaalla olen mielelläni ihan hiljaisuudessa ja nautin vapaasta olosta. Aina ei tarvitse olla actionia. Keikoilla tykkään kyllä käydä.