Aamuryhmässä keskustelu auttaa pääsemään eteenpäin

Rinki. Aamuryhmässä saa vertaistukea. Kuva Auli Henriksson
Tiistaiaamuisin Loviisan terveyskeskuksen tiloissa kokoontuu päihderiippuvaisten ryhmä. Osa on ollut useita vuosia mukana, osa on vasta-alkajia.

LOVIISA Keskusteluryhmän osallistujamäärä vaihtelee, yleensä paikalla on viidestä kymmeneen henkeä. Joskus on 12, joskus vain muutama.

Aikuissosiaalityön päihderiippuvaisten ryhmä on yksi monista tukitoimista, joita Loviisassa on tarjolla. Sosiaalityöntekijä Laila Hurmerinta tapaa osallistujia myös kahdenkeskisissä tapaamisissa. Ryhmäläiset ovat tehneet yhdessä retkiä, on käyty Källassa ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelupaikassa. Omat ryhmät on myös peliriippuvaisille sekä ruotsinkielinen ryhmä päihdeongelmaisille ja heidän omaisilleen.

Päihderiippuvaisten ryhmään tiistaiaamuisin voi vain tulla paikalle tai soittaa ja kysellä etukäteen mistä on kyse. Jos ei heti ole valmis keskustelemaan, voi vain kuunnella ja juoda aamukahvit. Keskusteluryhmässä on mukana myös kaksi kokemusasiantuntijaa.

-Keskustellaan eri asioista, joskus joku on kriisissä ja haluaa tukea, Hurmerinta sanoo.
Hän on työskennellyt päihderiippuvaisten sosiaalityössä vuodesta 1996 lähtien. Tuolloin vastaavia kokoontumisia oli joka arkiaamu, 2000-luvulle tultaessa määrä väheni kahteen kertaan viikossa ja nyt niitä on kerran viikossa. Päihdepalvelujen sairaanhoitajat hoitavat lääkitykseen, lääkäripalveluihin, korvaushoitoon ja huume- ja lääkeriippuvuuden hoitoon liittyviä asioita tukikeskustelujen lisäksi.

Vertaistuki merkittävää

Ryhmässä vuodesta 2005 lähtien mukana ollut Markku pitää ryhmän ja sen antaman vertaistuen roolia merkittävänä oman vuonna 2004 alkaneen raittiuden säilymisessä.

-Osa on ollut täällä pitkältä ajalta, ja uusille tämä on varsinkin hyvä. Itselleni ryhmällä on ollut merkittävä rooli, avovaimokin löytyi täältä, hän hymyilee.
Markku huomauttaa alkoholistin helposti eristäytyvän muista.

-Olemme yksinäisiä metsästäjiä. Alkoholihan on kemiallinen tunteiden hallintamenetelmä. Keskusteluryhmä tarjoaa paikan tavata toisia, ja vaihtaa mielipiteitä niin, että mukana on myös ammatti-ihminen. Pääsee takaisin normaaliin elämään. Tänne on matala kynnys tulla, on helpompi mennä myös vaikka AA-ryhmiin tämän jälkeen. Pääsee eteenpäin, hän kiteyttää.

Ruskeaan collegepaitaan pukeutunut mies kertoo olleensa raittiina kaksi kuukautta. Ryhmästä hän kuuli katkolla. 69-vuotiaalla on pitkä päihdehistoria. Kun hän tuli pienestä maalaiskylästä nuorena Helsinkiin, hän tarvitsi neuvoa-antavaa, jotta uskalsi Kulttuuritalon tansseissa hakea neitoja tanssiin. Neuvoa-antavaa on tullut otettua reippaasti siitä asti.

-Vaimon kanssa tulee haastettua riitaa, että saa ikään kuin luvan lähteä viinakauppaan.
Antabus-lääkekään ei ole estänyt, vaan hän kertoo juoneensa pullollisen viinaa, oksentaneensa ja sitten jatkaneen juomista.

-Nyt menen päivä kerrallaan.

-Nousuhumalassa tuntee olevansa fiksu, rikas ja terve. Meitä yhdistää sama punainen lanka eri vivahteilla. Itselläni jotakin vain loksahti, kun raitistuin, aiemmin se ei ollut onnistunut. Toiset voivat ottaa, ei se minulle tee pahaa. Kotonakin on niin vähän, ettei sen kanssa kannata aloittaa, sanoo Jonte, joka on ollut raittiina yhdeksisen vuotta ja toimii myös ryhmän kokemusasiantuntijana.

Joko tai

Yhteinen käsitys ryhmässä on, että se on joko tai. Alkoholisti ei voi ottaa sormustimellistakaan ja jättää siihen. Markku toteaa, että jos alkoholisti ratkeaa, hän jatkaa siitä mihin jäi. Jos ennen raitistumista meni kolmen vartin kossupullo päivässä, tahti olisi heti sama, hallittu nautiskelu ei ole mahdollista.

Kokemusasiantuntijana toimiva Antti on ollut raittiina 40 vuotta ja sanoo olevansa edelleen alkoholisti.

-Jos alkoholisti luulee, että voi ottaa kohtuullisesti, on väärässä.
Hän kertoo lähteneensä omilleen jo 14-vuotiaana sotaorpona. Miehen mallia ja turvaa tuli haettua työpaikan vanhemmista miehistä ja opittua heiltä ottamaan viinaa.

-Töitä olen tehnyt aina. Menin naimisiin ja luulin että vauhti hiljenisi, mutta kiihtyi vain.
Hän sanoo voivansa nykyisin hyvin olla seurassa, jossa otetaan ruoan kanssa viiniä, eivätkä sellaiset, joilla ei ole alkoholiongelmaa, kiinnitä juomattomuuteen mitään huomiota.

-Sellaiset, joilla itsellä on jo ongelmaa, ovat niitä, jotka härnäävät ja sanovat, että voithan sä nyt yhden ottaa, hän kuvailee.
Antti on ollut tiiviisti mukaan myös AA-toiminnassa, eli nimettömien alkoholistien toiminnassa ja hänellä on omia asiakkaita kokemusasiantuntijana.

-Loviisassa asiat ovat hyvin, AA mukaan lukien täällä on mahdollisuus tapaamisiin lähes joka päivä.
Ryhmään tulo ensimmäistä kertaa voi olla vaikeaa.

-Pian huomaa kuitenkin olevansa oikeassa paikassa ja oikeassa porukassa. Kaikki ovat samalla viivalla, riippumatta siitä, miten pitkä raittius on takana, Antti kuvailee.

-On katsottava paitsi peiliin, niin sen taakse, mitä on tapahtunut, Jonte lisää.

-Ei pidä unohtaa, mutta ei pidä elääkään uudestaan, alkoholismi, onko se tunne-elämän sairaus vai sen jälkitauti, Antti miettii.

Lopettamislupauksia on tässä porukassa tehty tuhansia. Antin vaimon jaksoi pysyä rinnalla, vaikka luottamuksen saaminen raitistumisen jälkeen kestikin. Turhia lupauksia hän oli kuullut jo niin, että vei parikymmentä vuotta, ennen kuin vaimo jätti käsilaukkuaan pöydälle. Aiemmin kun mies oli aina vähän “lainannut” juomiseen.

Juomatavat erottivat jo teininä

Pian 40 vuotta täyttävä mies muistelee juoneensa kunnon kännit jo 13-vuotiaana. Täysi-ikäistyttyään kausijuomisesta tuli arkea. Hän kertoo erottuneensa jo teininä pussikaljaporukassa.

-Suurin osa tuosta joukosta on pärjännyt elämässään hyvin ja menestynyt. Minä jäin sille tielle. Kaverit huomauttivat jo silloin, että minä sammuin jo, kun muilla hauskuus vasta alkoi. Join paljon enemmän ja nopeammin kuin muut.
Omilleen muuttamisen jälkeen tuntui että on lupa tehdä mitä vaan, on täysi-ikäinen ja oma asunto.

-Silloin juominen oli vielä kivaa ja jännittävää. En ollut yksinäinen, kaverit vielä oikein hakeutuivat seuraani, kun tiesivät että vauhtia ja jännittäviä tilanteita riittää.
Viime vuosiin asti hän on ollut töissä kausijuopottelusta huolimatta.

-Pääkaupunkiseudulla riitti töitä. Kun yhdestä paikasta sanottiin, ettei tarvitse enää huomenna tulla, soitin seuraavalle. Olen juonut perheen ja monta työpaikkaa. Ulosotossa on noin 100 000 euroa, suoraan tai välillisesti alkoholin käytöstä johtuvaa. Ihmissuhteita on mennyt. Yli 20 vuoden juominen on jättänyt jälkensä. Kaikki asiat ovat jääneet hoitamatta ja olen paloista kasannut elämää kokoon useamman kerran.
Katkaisuhoidossa hän on ollut noin 15 kertaa, Syväpuron hoitokodissa pidemmän jakson. Pisin raittiusaika on ollut puoli vuotta.

-Taistelua tämä on ollut, vaikka alkoholista johtuvia terveyshaittoja ei olekaan vielä ollut, nyt sisuskalut alkavat jo ilmoittaa olemassa olostaan.
Hänellä on nyt hyvä kausi, mutta tavallaan jo odottaa huonon kauden alkamista.

-Aiemmin on aina käynyt niin, että kun alkaa olla asiat liian hyvin, alan juoda ja tulee huono kausi. On mahdotonta sanoa huomisesta. Tämä on vuoristorataa. Nyt minulla on hyvä parisuhde, eikä tarvitse olla yksin. Olen tietoisesti pudottanut pois ajanviettoa tietyssä tuttavapiirissä ja kokenut yksinäisyyttä. Vuodesta 2011 lähtien olen käynyt kahdenkeskisissä tapaamisissa Lailan kanssa ja näissä ryhmäkokoontumisissa. Työelämään haluaisin, tekemisen puute on myrkkyä.

Alkoholismin aiheuttamat rajoitukset vaikeuttavat kuitenkin työn saantia. Hän kokee olevansa henkisesti ja fyysisesti työkykyinen, mutta kun luottotiedot ovat menneet ja kun rikosrekisteriäkin on, hän ei ole ihan tavallinen työllistettävä.

-Tämä elämäntyyli oli alkuun jännittävä, mutta vei lopulta kaiken. Olen myöntänyt itselleni, että minulla on alkoholiongelma, ja ymmärrän, etten koskaan selviä veloistani. Hyväksyn nämä tosiasiat ja voin vaikuttaa itse vain siihen, juonko vai en.

Hän uskoo geenien vaikuttavan siihen, kenestä tulee alkoholisti. Hänen vanhemmillaan ei alkoholismia ole, mutta äidin puolen suvun miehillä sitä on. Kun oma poika on nyt 13-vuotias, hän toteaa miettineensä paljon miten pojan käy. Ero tuli niin varhain, ettei oma juominen ehtinyt olla lapsen arkipäivää, mistä hän on nyt kiitollinen.

-En lupaa lopettaa, voin vain luvata tehdä parhaani.

Loviisan päihdepalvelujen ryhmiä

  • Peliryhmä peliriippuvaisille tiistaisin 15.1., 19.2., 19.3., 16.4., 21.5. kello 16.30-18.
  • Staragrupp on ruotsinkielinen ryhmä päihdeongelmaisille ja läheiisille, kokoontumiset 5.2., 5.3., 2.4., 14.4. kello 13.30-15.
  • Aamuryhmä päihdeongelmaisille tiistaisin kello 10-11. Tämän vuoden viimeinen 18.12. ja ensi vuoden ensimmäinen 8.1.
  • Päihdeongelmaisten omaisten vertaistukiryhmä on käynnistymässä tiistaisin 5.2., 5.3., 2.4., 7.5. Ryhmään valitaan kuusi omaista. Suljetussa ryhmässä käydään läpi askarruttavia asioita. Lisätietoa Cecilia Grönqvist 040-5740312 tai Päivi Kanervio 040-751 8566.
  • Rentoutusryhmä jatkaa keväällä keskiviikkoisin 9.1. alkaen kello 10.30-11.30 ja jatkuu 22.5. saakka.
  • Kaikkien ryhmien toiminta on luottamuksellista. Sosiaalityöntekijä Laila Hurmerinnalla on puhelinaika keskiviikkoisin kello 9-10. Numeroon 040-7217565 voi jättää myös tekstiviestin.