30 vuotta kouluun aamuisin

Muistoja. Huolella tehtyjä kortteja ja askarteluja Terttu Husu sai viimeisenä päivänä kassillisen. Kuva Auli Henriksson
Terttu Husu jää vapulta eläkkeelle Harjurinteen koulun keittiöstä, viimeinen työpäivä oli kuun alussa. Kolmekymmentä vuotta hän lähti aikaisin joka arkiaamu kouluun, nyt voi jäädä rauhassa rapsuttelemaan kotipihaa.

TESJOKI Keittiön pöydällä on iso pino kortteja, tervehdyksiä, piippurassisydämiä. Terttu Husu lukee lasten kommentteja yllään essu, jossa on kaikkien alakoululaisten lasten ja henkilökunnan nimet. Essu on mieleinen ja koska sen voi pestä, myös käytössä, vaikka mies totesi sen nähdessään, että tuo pitää laittaa seinälle.

Lasten piirustukset ja terveiset toivottavat hyviä eläkepäiviä, iloa ja aurinkoa, mukana on haikeita jäähyväisiäkin: ”Tulee ikävä”. ”Hei Terttu, missä asut, tulen äidin kanssa kahville”. Terveiset korteissa ovat liikuttavia muistoja lapsista, joita on kolmenkymmenen vuoden työuralla kohdannut valtavan määrän.

Kortit kertovat siitä, että ”Tepa” oli keittiötäti, joka pysähtyi kuuntelemaan, jos koululaisella oli asiaa. Monet halitkin on oppilaiden kanssa vaihdettu päivien aikana.

Iso sisarusparvi

Terttu syntyi Ruotsinpyhtäällä pienellä maatilalla 10-päisen sisarusparven nuorimmaiseksi. Hän hymyilee, että lapsuus opetti sopeutumaan, kun perhe asui pienessä sähköttömässä mökissä, jossa vanhempien ja lasten lisäksi asui myös isoäiti kamarin puolella ja tuvassa siis kaikki muut 12 perheenjäsentä.
– Kesällä pääsi aittaan.

Koulumatka ”metsän keskeltä” oli pitkä ja taittui usein kävellen, joskus isän kanssa hevoskyydillä, kun tämä vei maitokuormaa. Kun perhe muutti Tesjoelle Tertun ollessa 9, pääsi ihan lähelle koulua. Tähän kotitaloon hän muutti oman perheensä kanssa 1984, kun vanhemmat olivat kuolleet. Omat lapset ovat jo aikuistuneet, ja arkea eletään puolison kanssa kahdestaan. Jälkikasvua on jo kolmannessakin polvessa.

Pitkä ura koulukeittiössä alkoi 80-luvun lopulla. Sitä ennen hän oli työskennellyt mm. Köpbackan liivitehtaalla ja Ahvenkosken baarilla.

– Aloitin tuuraajana tammikuussa 1988 ja sillä tiellä olen.
Kun Länsiharjun koulu vielä oli olemassa, sen keittiöstä kannettiin ruoat yläkoululaisille pihan poikki. Viime vuosina iso muutos oli keskuskeittiön tuleminen.

– Oli juhlava tunne, kun uusi koulu valmistui ja kaikki oli uutta, hän miettii Harjunrinteen koulun keittiötä.

Kumipottumuistoja

Kouluruoka on aina jakanut mielipiteitä ja monen muistissa ovat vaikkapa tilliliha tai kumiperunat, joita joskus kouluilla tarjottiin.

– Kyllähän kuorittuun perunaan tuli ikään kuin nahka päälle, kun ne valmistettiin silloin painekattilassa. Välillä on tuntunut pahaltakin, kun kouluruokaa haukutaan. Ei kouluruoka voi olla kaikkien mieleen, mutta suurimmaksi osaksi sitä syödään hyvin. Mausteita on tarjolla, jos on tottunut mausteisempaan.

Hänen mielestään kouluruoka useimmille maistuu, etenkin pienet koululaiset syövät hyvin. Yläkoululaiset jättävät koululounaan väliin ehkä muistakin syistä kuin maku.

Terttu toteaa lempeästi, että kaikki me ollaan oltu murrosikäisiä.
– Tavallinen ruoka on suosittua, kalaruoista tykätään, ei tosin silakkapihveistä joita kokeiltiin, vaan esimerkiksi murekepihvi ja uunilohi maistuvat, samoin makaronilaatikosta ja lihapullista tykätään ja pastaruoista, kokolihasta ehkä vähemmän.

Maksalaatikkoa ei enää ole ollut tarjolla, vaikka se monelle lapselle hyvin maistuisikin.

Koulun keittiö on ollut näköalapaikka myös nuorisomuotiin, välillä näki kirkkaan vihreitä ja keltaisia hiuksia, joskus napapaitoja.
– Kun koululla on ollut itsenäisyyspäiväjuhlia tai kun opettajat ovat tarjonneet kahvit ysien keväällä, on ollut hienoa katsoa, kun oppilaat ovat pukeutuneet hyvin.

Hän kokee, että nyt oli hyvä aika jäädä eläkkeelle. Työ oli fyysisesti raskasta seisomatyötä, kuumien astioiden nostelua ja käsittelyä.
– Yksikään päivä ei ollut samanlainen ja koko ajan oppi uutta. Työtahti tiivistyi kuitenkin koko ajan ja on aika tehdä tilaa toisille, hän miettii.